Lapsityö sanana herättää paljon tunteita. Se on hieman vanhanaikainen eikä anna oikeaa kuvaa siitä, mitä me lastenohjaajat tänä päivänä seurakunnissa teemme. Nykyään käytetään lapsityön sijasta sanaa varhaiskasvatus. Kun minä tulin Tyrnävän seurakuntaan töihin yli kymmenen vuotta sitten, niin silloin oltiin lapsi- ja perhetyön ammattilaisia. Nykyään siis varhaiskasvattajia.
On kymmenen vuoden aikana muuttunut paljon muutakin kuin nimi.
Pyhäkoulut ovat loppuneet lähes kokonaan ja päiväkerhot vetelevät viimeisiään. Meillä Tyrnävällä on positiivinen tilanne, sillä puolet seurakuntalaisista on alle 30-vuotiaita, joten myös lapsia ja perheitä riittää edelleen. Itse asiassa meillä ei ole päiväkerholaisten määrä laskenut viimeisen kolmen vuoden aikana lainkaan. Perhekerholaisia on varsinkin Tyrnävän seurakuntatalon kerhossa todella paljon.
Mutta näyttäisi kuitenkin siltä, että yhteiskunnan muutokset nyt ja tulevaisuudessa vähentävät lap-sien määrää päiväkerhoista niin, että loppu häämöttää jo.
Mutta mitä tilalle? Muutamissa seurakunnissa on aloitettu niin sanottua lapsiparkkitoimintaa. Se on varmasti tarpeen monille perheille, mutta miten niissä onnistuu meidän tärkein tehtävä eli kasteopetuksen antaminen.
Ymmärrän sen, että töitä on ”keksittävä”, jotta tekemistä riittää kaikille varhaiskasvatuksen työntekijöille, mutta voisiko ratkaisu olla jokin muu.
Voisimmeko mennä sinne, missä lapset jo ovat? Uusi varhaiskasvatuslaki on asettanut rajoitteita seurakunnan työntekijöiden vierailuille vaikkapa päiväkoteihin, mutta ei se niitä kiellä.
Oma kokemukseni on, että päivähoitopaikat ottavat mielellään seurakunnan työntekijöitä vieraiksi kertomaan esimerkiksi kirkkovuoden tärkeistä pyhistä.
Toisaalta seurakunta voi jalkautua myös kunnan sisällä oleviin eri tapahtumiin. Niissä pitää tietysti tuoda rohkeasti esille sitä omaa sanomaa, mutta toisaalta ehkä niissä voi vähän revitelläkin ja näyttää, että seurakunta ei aina ole pelkkää pönötystä. Toki mihinkään karnevaalimeininkiin en suosittele ryhtymään.
Tyrnävällä seurakunnan varhaiskasvatus on vahvasti mukana Lapsi- ja perhepalvelujen-muutosohjelmassa eli LAPE:ssa. Tänä vuonna Tyrnävällä on toimintaa aloittamassa perhekeskus. Seurakuntien kannattaa olla aktiivisesti mukana perhekeskustoiminnassa.
Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi on myös meidän tehtävä.
LAPE sekä perhekeskukset tarjoavat uusia mahdollisuuksia perheiden tavoittamiseen ja yhteistyön tekemiseen. Ainoa haaste tässä on varmastikin se, että olemmeko valmiita asemoitumaan ja mieltämään itsemme osaksi yhteiskunnan lasten ja perheiden palvelutarjotinta, vai haluammeko jäädä omaan turvalliseen poteroomme.
Kävi miten tahansa seurakunnan varhaiskasvatukselle, niin hyvä on muistaa se, että kirkko on Suomessa ainutlaatuisen kattava palvelujen tarjoaja: jokainen suomalainen asuu jonkin seurakunnan alueella. Joten uskon siihen täysin, että kyllä meillä töitä riittää myös tulevaisuudessa.
Minna Matinlauri