Olen saanut tänä keväänä ja alkukesästä kokemuksia pyöräilystä Oulusta Tyrnävälle ja takaisin, välillä Tupostietä pitkin ja välillä Murron tietä kiemurrellen.
Kun matkaa taittaa hitaammin, näkö-, kuulo-, haju -ja tuntoaisti ovat päässeet enemmän käyttöön: Avarat peltoaukeamat ovat tulleet vieläkin avarammiksi ja kauniita kukkia on ollut ojanpientareet pullollaan.
Lintujen laulusoolot ovat olleet huikaisevia ja lannan, ruohon ja koivujen tuoksut ovat tuoneet mieleeni lapsuuteni kesät. Tähän kun lisää ohi ajavien autojen pörinät ja tuulten huminat niin aistien kirjo on ollut suuri.
Tuuli onkin elementti, joka on tullut erityisen tutuksi pyöräillessäni.
Erityisesti vastatuuli.
Vastatuuleen polkiessa olen välillä ollut hieman äreissäni, että ”taas tuulee vastaan ja eihän matka edisty nyt ollenkaan”. On meinannut mennä pikkuherne nenään. Sitten olen havahtunut, että minullahan on paljon asioita, joista voin kiittää ja joku esimerkiksi vuoteeseen kahlittu sairas olisi tosi kiitollinen, jos saisi nyt polkea vastatuuleen!
Niinpä niin, asenne ratkaisee ja olenkin nyttemmin polkenut hyvillä mielin vastatuuleenkin.
Normaaliarjessa meille käy usein niin, että kun elämä rullaa omalla painollaan ja asiat ovat hyvin, emme huomaa olla kiitollisia, mutta heti, kun tulee vastoinkäymisiä, alamme marista ja olemme huonolla tuulella.
Täällä Suomessa suurimmalla osalla kansalaisista on asiat tosi hyvin verrattuna monien muiden maiden ihmisiin.
Joskus on tullut mieleeni, että meidän pitäisi mennä vähäksi aikaa jonnekin pakolaisleirille tai Pohjois-Koreaan niin lopettaisimme turhat narinat.
Kiitollinen ja myönteinen asenne ei loppujen lopuksi ole seurausta siitä, että ulkonaiset olosuhteet ovat hyvin. Kiitos tulee syvemmältä, sydämestä.
Jeesus ohjeisti aikalaisiaan ja myös meitä kiitollisuuteen ja tyytymään siihen, mitä meillä on. Jeesus opetti ja opettaa yhä Raamatussa, että tärkeintä elämässä ei ole rikkaus, maallinen mammona ja ainainen ”myötätuuli”.
Tärkeintä on rakastaa, ensin Jumalaa ja sen jälkeen itseä ja lähimmäisiä.
Kiitollinen mieli syntyy Jumalan läheisyydestä, tunnustamalla ja uskomalla omat synnit anteeksi Jeesuksen ristin työn tähden, sekä armon kokemuksesta, joka synnyttää iloa ja hyvää mieltä.
Kun tarraudumme näihin asioihin rukoillen kiinni, voimme ottaa vastaan kaikki elämän tuulet luottaen siihen, että ”meitä kannattelevat iankaikkiset, rakastavat ja huolehtivat käsivarret”.
Siunattuja ja lempeitä kesätuulia kaikille.