Se alkoi jo toukokuun puolella. Tuli tunne, että kesä on liian nopeasti ohi. Pian pitäisi ryhtyä suunnittelemaan joululahjoja. Varsinkin kun verottaja oli kaikessa viisaudessaan päättänyt maksaa tilille tulevat veronpalautukset jo heinäkuun alussa. Aikaisemmin ne saattoi käyttää joululahjojen ostamiseen ihan oikeaan aikaan loppuvuodesta.
Niin se kesä. Kesäkuussa näytti uhkaavasti siltä, että ainakin kaikki luonnonkukat kukkivat yhtä aikaa. Eikä kukkaloistoa jäisi ihailtavaksi enää juhannuksen jälkeen laisinkaan. Näytti myös siltä, että hilla ja mustikka kukkisivat ihanasti ja aurinko paistaisi pian soiden villimarjojen ja salojen sinisten aarteiden yllä. Sääskiorkesterin ja mäkäräisparven säestämänä pääsisi niitä poimimaan. Syksymmällä sitten olisi punaisten puolukkaposkien vuoro.
Vaan toisin kävi. Kylmä pysäytti kasvien liian nopean kukinnan ja pölyttäjien tuupertuessa hallaöinä, mustikat jäivät ilman pölyttäjää. Hillankukat vei sade ja tuuli. Ei ole helppoa elää ja kasvaa pohjoisen vaihtelevissa oloissa, ainakaan joka kesä.
Mutta alkoihan se lomakin. Ilmat ovat tähän asti suosineet eli ei ole tarvinnut aurinkorasvaa kovin paljoa tuhlata. On ollut vilpoisia tuulia ja luonnonvesissä uiminen on ollut melkein kuin avantoon pulahtaisi eli todella virkistävää on ollut. Samaan aikaan toisaalla keskieurooppalaiset ovat kärventyneet superhelteissä – ja nyt niitä viileän perään matkustaneita turisteja pukkaa tänne pohjoiseen kylmän ilman toivossa. Toisaalta osa suomalaisista on saanut jo nyt kylläkseen normikesästä ja äkkilähdöt sinne kuumempiin maisemiin ovat kovassa huudossa.
Sitten alkoi se kesäströsseli. Oli suunnitelmaa loman varalle. Koko talven on pitänyt käydä Liisa-tädin sekä serkkujen ja serkun kumminkaimojen luona. Ystäviäkin on pitänyt tavata. Tähän vielä laitetaan lisäksi pakolliset muut mökkireissut, huvipuistot, oopperajuhlat, festarit, lavatanssit, järviristeilyt ja tietysti pikakäynti Tukholmassa. Vähän on pitänyt kiirettä ja pari kohdetta on vielä käymättä, mutta pari viikkoa on aikaa.
Luultavasti viimeisellä lomaviikolla tulee jo kova kaipuu työmaalle. Pääsee sinne hengähtämään tämän lyhyen ja kiireisen kesäströsselin jälkeen. Todennäköisesti siinä vaiheessa viimeistään alkavat sitten ne helteetkin. Onneksi työpaikalla on melko hyvä tuuletus. Sisällä raataessa ei loppukesän lämpökään vaivaa. Eikä tarvitse harmitella, ettei ehdi marjastamaan, kun ei niitä marjoja tullutkaan.
Kaikesta huolimatta virkistävää kesän jatkoa kaikille. Suomen suvi on ainutlaatuinen, olipa se millainen tahansa. Onneksi on hyvä kirjastolaitos ja telkkarissa pyörii tuttuja uusintoja. Ja oikeasti, nyt saa ottaa ihan rennosti ja jättää turhat hötköilyt ensi kesään.
Tuula Tervonen
Kirjoittaja toimii Oulunsalon lukion rehtorina.