Muutettuani viisi vuotta sitten takaisin nuoruuden seudulleni Kempeleeseen jäin pohtimaan nuorisotilojen tilannetta. Ennen Kempeleessä oli useampi paikka, jossa kokoontua. Oli kunnan nuorisotilat ja pappila, ja nämä riittivät nuorison tarpeisiin melko hyvin. Nykyään keskustassa ei ole nuorisolle sopivaa oleskelutilaa, ja pappilan valmistumiseen menee vielä aikaa. Pappilan kunnostus on itselleni tärkeä asia, ja olenkin kiitollinen kaikille kempeleläisille – nykyisille ja entisille -, jotka allekirjoittivat adressin pappilan kunnostuksen puolesta.
Omien lasteni varttumisen myötä olen alkanut pohtimaan, mitä voisin tehdä kotiseutumme hyväksi. Haluaisin tarjota nykyisille kempeleläisille nuorille samanlaisia yhteisöllisiä kokemuksia, joiden parissa sain itse kasvaa, ja pian huomasin oman seurakuntani tarjoavan minulle avaimet juuri tämänkaltaiseen työhön. Yksi asia johti toiseen, ja toukokuun alussa aloitin työt Kempeleen seurakunnassa.
Yksi asia johti toiseen, ja toukokuun alussa aloitin työt Kempeleen seurakunnassa.
Minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi uuteen työyhteisööni. Olen kiitollinen ja ennen kaikkea innoissani päästessäni osaksi tätä yhteisöä, jossa kaikkien työpanosta ja osaamista arvostetaan ja jossa työkavereita tuetaan. Yllätyin niistä lukuisista ideoista, joita työpöydälleni heti ensimmäisistä työpäivistäni alkaen satoi. Olen uudessa työssäni kokenut samanlaista tekemisen meininkiä ja yhteisöllisyyttä kuin mitä koin pappilan adressin allekirjoittaneiden myötä.
Seurakunnassamme tehdään kasvatustyötä lasten ja nuorten parissa. Tänä keväänä varhaiskasvatuksen sekä perhe- ja nuorisotyön henkilöstö on hyödyntänyt sosiaalisen median kanavia enenevissä määrin vallitsevan poikkeusajan vuoksi – hyvinä esimerkkeinä varhaiskasvatuksen työntekijöiden itse kirjoittamat sadut ja lorut sekä Nallen ja Pupun seikkailut Facebookissa. Nuorisotyössä taas on tavoitettu nuoriso Instagramin välityksellä.
Diakoniatyön avulla ihmiset ovat päässeet jakamaan tuntojaan. Poikkeusaika on tuonut eteemme uudenlaisia haasteita, ja diakoniatyö on ollut monille kempeleläisille todella tärkeä tuki.
Lisäksi kauppa-apu sekä ruokakassit ovat olleet iso turva monille perheille ja riskiryhmäläisille. Itse olen päässyt läheltä seuraamaan, kuinka tärkeää työtä seurakunta on tänä keväänä tehnyt, ja olen ylpeä saadessani kuulua tähän työporukkaan.
Kirkko on usein näkyvimmin läsnä elämämme merkkipäivinä. Näiden tärkeiden juhlapäivien lisäksi haluamme koko seurakuntamme voimin olla läsnä ja tukena myös siinä ihan tavallisessa arjessa.
Tuukka Myllymäki
Kirjoittaja työskentelee Kempeleen seurakunnan viestintäpäällikkönä.