”Ihmiset unohtavat, mitä olet sanonut. Ihmiset unohtavat, mitä olet tehnyt. Mutta he eivät unohda niitä tunteita, joita olet heissä herättänyt”, pohtii yhdysvaltalainen kirjailija Maya Angelou.
Tunteeni. Se olen minä, minun persoonani. Jokainen maalaa muotokuvaansa persoonallisella väripaletillaan. Räiskimme tauotta värejä ympärillemme ilmein, elein, erilaisina äänenpainoina ja kehon asentoina. Sydämemme sykkii herkeämättä tunteita. On aikoja, jolloin se itkee musertavan mustasta surusta. On aikoja, jolloin sydän on pakahtua tulenpunaisena leiskuvasta rakkaudesta. Välillä syydämme raivon likaisia tahroja.
Tunne on kaiken toiminnan takana. Tunteiden avulla toivomme, haaveilemme, luotamme ja arvostamme. Tunteilla tulkitsemme ympäristöämme ja teemme päätökset. Tunnemme, miten meidän olisi järkevintä toimia. Joskus vaalimme mielihyvää, tuloksesta riippumatta. Toimimme myös vastoin tahtoamme, sillä tunteet voittavat järjen. ”Tekonsa voi harkita, sanansa voi valita, tunteet kulkevat omia teitään”, kiteyttää kirjailija Sylvi Kekkonen aforismissaan.
Osaammeko nauttia olemassaolon hurmasta? Liian usein meillä ei ole aikaa kuulostella tunteitamme. Lohduttomilta sävyiltä haluaisimme sulkea silmämme. Olemme jo varhaislapsuudesta lähtien saattaneet torjua tiettyjä tunteita.
Aikuisiällä havahdutaan patoumiin. Pelkäämme kohdata vaikeita tunteita. Haluaisimme miellyttää kaikkia ja välttää ristiriitoja. Keskustelemalla asiat selväisivät, mutta emme useinkaan toimi niin ja oireilemme tukahdutettuja tunteita psyykkisenä- ja fyysisenä pahoinvointina.
Lapsetkin saattavat tuntea fyysistä kipua kosketuksen, hoivan tai turvallisuuden puuttuessa. Sattuu, kun lämpimät rakkauden sävyt ovat kadoksissa. Kohtaamatta jäänyt tuska siirtyy lapsillemme ja läheisillemme. Olisiko aika puhdistaa värejä, avata tunnelukkoja?
Tunne-elämällä on merkittävä vaikutus hyvinvointiimme. Annetaan itsellemme lupa tuntea, niin kuin tunnemme. Arvostetaan pastellinkeveitä haaveitamme. Puhutaan tunteistamme ja kokemastamme. Kuunnellaan sydämen ääntä, tuttavankin. Empatiaa.
Toinen meistä on herkkä ja reagoi väripalettiin voimakkaasti. Toinen tuskin huomaa sävyeroja. Olemme esikuvia jälkikasvullemme, jotka luonnostelevat jo siveltimellään omaa profiiliansa. Hymykin tarttuu.
Tunteiden lähde olet sinä itse. Sydämesi.