Pave Maijanen jo aikoinaan lauloi: ”Pidä huolta itsestäs ja niistä, jotka kärsii. Anna almu sille, joka elääkseen sen tarvii.”
Miksi kenenkään kannattaisi toimia omasta halusta ja omalla arvokkaalla ajalla toisen, ventovieraan ihmisen tai asian hyväksi?
Koska vapaa-aikaa tuntuu olevan aina vain vähemmän, sen tärkeys korostuu entisestään. Miksi sitä vähäistäkin vapaa-aikaansa antaisi muiden hyväksi, kun omatkin tarpeet pitäisi huomioida. Omasta ja oman perheen hyvinvoinnista ja tarpeista tulisi pitää huolta, eikä aika tunnu riittävän siihenkään.
Mitä vapaaehtoistoiminnalla tarkoitetaan? Tässä yhteydessä tarkoitan sillä toimintaa, johon tullaan mukaan omasta tahdosta ilman rahallista korvausta. Motivaatio siihen voi vaihdella monellakin tavalla. Suurin osa lähtee mukaan halusta auttaa muita ihmisiä.
Edustamani järjestön vapaaehtoisilta jäseniltä kysyttiin ajatuksia jäsenyydestä ja sen merkityksestä. Yksi tärkeimmistä näkökulmista on vaikuttamismahdollisuus, halu auttaa vähävaraisia lapsiperheitä ja vaikuttaa lasten asemaan. Halutaan olla viemässä tärkeää asiaa eteenpäin ja nähdään, että toiminnalla on merkitystä lapsille ja perheille.
Omaa yhdistystäni uhkasi lakkauttaminen vielä viime vuoden lopulla. Kun tilanne tuli esille, moni halusi pelastaa yhdistyksen tulevaisuuden liittymällä jäseneksi. Myös uusia aktiivisia toimijoita tuli mukaan toimintaan.
Nyt myös paikkakunnan järjestöjen kanssa yhteistyö alkaa näkymään ja se tuo uutta mielekkyyttä vapaaehtoistoimintaan. Tästä on hyvä esimerkki Yhteisvastuu-keräys. Tähän tärkeään keräykseen voi kuka tahansa rivijäsen halutessaan osallistua tulemalla mukaan lipaskerääjäksi. Yksi vuoro kestää kaksi tuntia. Se on lyhyt, mutta merkittävä aika.
Vapaaehtoistoiminnan on oltava mielekästä ja kiinnostavaa. Jollekin jäsenelle mielekkyys tulee jo pelkästään jäsenenä olemisesta ja jäsenmaksun maksamisesta.
Joku toinen jäsen puolestaan haluaa olla mukana toimimassa ryhmässä saaden siitä uusia tuttavuuksia.
Joku taas haluaa aktiivista ja konkreettista tekemistä ja auttamista.
Kun ihminen miettii liittymistä jonkin yhdistyksen jäseneksi, mielessä pyörii usein samat kysymykset: Mitä minulta vaaditaan? Pääseekö siitä irti? Mitä hyötyä toiminnasta on? Paljonko maksaa? Viekö paljon aikaa? Mitä toiminta voi minulle antaa? Näihin saa vastauksen parhaiten kokeilemalla.
Miten käy vapaaehtoistoiminnan tulevaisuudessa? Miten käy järjestötoiminnan jatkuvuuden? Sitoutuvatko ihmiset enää vapaaehtoistoimintaan?
Rekisteri- ja patenttihallituksen mukaan uusien rekisteröityjen yhdistysten määrä on laskenut viiden vuoden ajan (2015: 2077 ja 2019: 1713). Riittääkö tulevaisuudessa enää toimijoita?
Työelämässä työsuhteet alkavat olla entistä lyhyempiä ja työpaikkoja vaihdetaan herkemmin kuin aiemmin. Myös kouluttaudutaan uuteen ammattiin, kun entinen ei enää jostain syystä sovi. Alkaako tämä siirtyä myös vapaaehtoistoimintaan pohjautuvissa järjestöissä ja yhdistyksissä? Sen voi vain aika näyttää.
Suosittelen tutustumaan omia arvojasi vastaavaan yhdistykseen. Toivon ihmisiltä epäitsekkyyttä ja rohkeutta jatkossakin. Ja vilpitöntä halua auttaa avun tarvitsijoita. ”Sillä jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa…”