Kevät on jännittävää aikaa monessa suhteessa. Luonto muuttuu hiljalleen vehreämmäksi, kesäiset urheilulajit palaavat katukuvaan ja spekulointi kyseisen vuoden juhannussäästä käy kuumana. Lisäksi tänäkin vuonna suuri joukko ihmisiä hakee korkeakouluihin opiskelemaan. Tänä vuonna heitä oli 152 000.
Hakijajoukko on suuri, kun sitä vertaa aloituspaikkoihin, joita oli reipas 50 000. Noin kolmannes hakijoista siis saa havittelemansa opiskelupaikan. Moni hakee ensimmäistä kertaa, monet ovat hakeneet unelmapaikkaansa useita kertoja. Tänä vuonna tuli myös niin sanottu ensikertalaiskiintiö, joka velvoittaa korkeakouluja varaamaan suurimman osan aloituspaikoista heille, joilla ei ole aiempaa korkeakoulupaikkaa tai tutkintoa.
Ensikertalaiskiintiön suurin ongelma on mielestäni se, että valtaosa hakijoista on nuoria, jotka ovat juuri päässeet lukiosta tai ammattikoulusta eivätkä välttämättä tiedä mikä ala tai ammatti kiinnostaa. He saattavat hakea kouluun kokeillakseen olisiko tämä se ”mun juttu”. Jos valinta ei osunutkaan ensihaulla oikeaan, vaan siivitti kiinnostuksen aidosti jotakin toista alaa kohtaan, on tälle alalle hakeutuminen jatkossa hankalampaa.
Oma polkuni sairaanhoitajaksi ei myöskään ollut suoraan lukiosta ammattikorkeakouluun ja hoitajaksi. Aluksi en päässyt alalle, jonka tiesin olevani omani, koska pisterajat olivat korkeat. Opiskelinkin pari kuukautta liiketaloutta, kunnes sain syksyn haussa paikan Espoosta. Muutto lyhyen ajan sisällä kahden suurkaupungin välillä, uusia ystäviä liiketaloudesta sekä se pieni kokemus businessmaailmasta avittivat oivallisesti tulevaa sairaanhoitajaopiskelijaa näkemään uusia näkökulmia sosiaali- ja terveysalasta ja elämästä.
Valmistuttuani pari viikkoa sitten näkisin että parin kuukauden liiketalousjakso ei oikeastaan ollut yhtään hullumpi. Se vain vahvisti asian, minkä oikeastaan ennestään jo tiesinkin. Mielestäni kaikilla pitäisi olla mahdollisuus kokeilla ja vahvistaa uskomuksiaan omasta alastaan ilman pelkoa siitä, että päätös sitoo heidän koko elämänsä yhdelle alalle.
Kaikki ansaitsevat toisen mahdollisuuden.
Elias Kallio,
kirjoittaja on kempeleläislähtöinen sairaanhoitaja, joka palkittiin alkuvuodesta Suomen Queen Silvia Nursing Award -stipendillä.