Muutamia vuosia sitten pohdin, että mitä sitä isona tekisi. Puuhakkaana tyyppinä olin jo saanut elää unelmaani ja saavuttanut tavoitteitani. Ilman suunnitelmia olevassa välitilassa haahuilu antoi hetken hengähdystauon ja lopulta uusia visioita ja haaveita pulpahteli ajatuksiini. Yksi ajatus kuitenkin loisti kirkkaimpana. Minä haluan isona toimittajaksi!
Elämässä uuden suunnan ottaminen on jännittävää ja vaatii tekijältä rohkeutta. Yksi hurjapää hyppää laskuvarjolla, ja toinen uskaltautuu kotiovesta ulos. Onko mittaria rohkeudelle olemassa vai riittääkö, että tekijä itse tuntee, kuinka paljon rohkeutta on itseltään tänään vaatinut? Rakentuuko rohkeutesi ulkoisten paineiden luomasta mielikuvasta, vai sisäisestä tunteestasi?
Kesätyöpestin saaminen oli teini-ikäisenä mahtava saavutus. ”Menen töihin”, kalskahti mukavasti korvaan, koska työnteko oli aikuisten hommaa. Näin ollen suuntani teinistä kohti aikuisuutta oli etenemässä raketin tavoin. Kahdeksi viikoksi. Tämä oli se aika, mitä tonnityöläinen joutui irrottamaan kesälomastaan työnantajan palvelukseen. Muhkea palkkapussi ajatuksissani lajittelin aakkosjärjestykseen vanhoja ja pölyisiä Nokian arkistomappeja.
Oma raha antaisi valtaa ja vapautta. Tuhat markkaa oli teinille valtavan suuri nippu rahaa. Yhtäkkiä koko maailma oli avoinna, tai siltä se ainakin tuntui. Rahatuppo taisi tosin myös huveta melkoisen nopeasti. Laskettakoot tämä seikka rahankäytölliseksi oppimiskokemukseksi. Onneksi lomaa oli vielä rutkasti jäljellä, jotta ehti palautua työnteosta ennen koulunpenkille paluuta.
Työpaikalla opitut pelisäännöt ovat auttaneet elämässä eteenpäin. Ryhmätyöllä pärjää ja pääsee pidemmälle, kuin yksin puurtamalla. Mikäli avustaa kaveria eteenpäin, niin hyvät tyypit myös tuuppaavat ylämäkeen, jos omat voimat ei meinaa riittää. Hyvässä porukassa viihtyy työssä ja vapaa-ajalla.
Reilun parinkymmenen vuoden jälkeen sain toisen kesätyöpestin, jonka alkutaipaleella parhaillaan olen. Paljon on vettä virrannut Temmesjoessa näiden työpaikkojen välillä, mutta jälleen tunnustelen elämää saman tunteen äärellä. Ihan pihamaalla kaikesta ja aivot savuten sisäistän uusia työskentelytapoja sekä opin jatkuvasti lisää toimittajan ammatista.
Kirjoittavaa toimittajaa minusta ei pitänyt tulla, koska päätin, että minusta tulee lapsuuteni idolin Arvi Lindin kaltainen uutistoimittaja. Kuitenkin löysin itseni Rantalakeuden toimituksesta kyselemässä koulureppu olalla toimittajan paikkaa kesäksi. Eihän sitä koskaan voi tietää missä on hyvä, mikäli ei anna itselleen mahdollisuutta ja lähde rohkeasti kokeilemaan. Kuinka rohkea sinä aiot olla tänään?