Sain auton oven auki, mutta siihen se jäikin. Menopeli ei suostunut hievahtamaan pihasta senttiäkään.
– Auto ei tunnista avainta, se ilmoitti tyynen viileästi.
Minä kyllä tunnistin avaimen. Ihmettelin, miksi auto oli eri mieltä kanssani. Olihan se hetkeä aiemmin avannut oven.
Kiire oli, joten oli turvauduttava taksiin. Jälkeenpäin jäin miettimään, miten ihmeessä avaimen paristosta loppui virta juuri silloin, kun ei sitä olisi toivonut.
Ehkä avaimeen oli asennettu kaikkien muiden ominaisuuksien lisäksi stressisensori? Mitä lujempaa kuljettaja avainta puristaa ja mitä korkeammalle avaimen havaitsema sydämen syke nousee, sitä todennäköisemmin se kieltäytyy toimimasta.
Ehkä juuri kova stressi sai pariston tyhjäksi?
Stressisensori voisi olla auton avaimelle varsin hyödyllinen ominaisuus. Toimintaidea olisi yhteinen alkolukon kanssa. Jos kuljettaja olisi liian kiihtyneessä tilassa, auto ei käynnistyisi. Moni liikenneonnettomuus jäisi toteutumatta, kun auto kieltäytyisi yhteistyöstä raivostuneen kuljettajan kanssa.
Kiireen hetkellä tosin itse toivoin autonavaimelta aivan toisenlaisia ominaisuuksia. Hämmentävältä tuntui se, että kaikin puolin teknisessä ja sähköistetyssä kulkuneuvossa avain toimii edelleen pariston voimin.
Jotenkin tuntuisi paremmalta, että avainta voisi ladata kotona. Tai että se olisi myös etäladattavissa.
Paristokäyttöinen avain? Eikö se ole vähän vanhanaikaista?
Huoltoliikkeessä sain hyvää palvelua. Paristo vaihtui nopeasti. Lisäksi sain hyviä neuvoja vastaavaan tilanteeseen.
– Auton manuaalista löytyvät ohjeet ongelman ratkaisuun, kuului ensimmäinen niistä.
Ohjekirja ei tosin tullut mieleen siinä vaiheessa, kun olin jo tapaamisesta aavistuksen myöhässä. Lisäksi manuaalit kuuluvat mielestäni samaan lukemistoon puhelinluettelon kanssa. Harvoin kumpaakaan tulee avattua, jollei ole aivan ehdoton pakko.
Lisäksi selvisi, että kyllä nykyautot kulkevat edelleen, vaikka avaimen paristo ei enää toimisikaan. Auton oven voi avata avaimella. Ratin alapuolelta löytyy myös avaimelle sopiva kolo – ihan perinteinen avaimenreikä, siis!
Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Muutamassa tunnissa opin paljon uutta. Lisäksi tuli oltua sosiaalisessa kanssakäymisessä toisen ihmisen kanssa, koska tätä ongelmaa ei voinut hoitaa etänä.
Tänä iltana taidan kaivaa auton käyttöohjekirjan esille lokerosta ja kantaa sen yöpöydälleni.
Iltalukemisena manuaali ei varmasti ole viihdyttävimmästä päästä. Hyödyllistä kyllä, ja toivottavasti myös riittävän unettavaa.