Ilahduin suunnattomasti, kun löysin Helsingissä käydessäni kirjakaupasta André Spicerin kirjan Paskanjauhantabisnes.
Pari vuotta sitten ilmestyneen teoksen kirjoittaja toimii professorina yhdessä maailman parhaista bisneskouluista Lontoon yliopistossa ja on perehtynyt organisaatioiden käyttäytymiseen.
Ilahduin, koska teosta lukiessani ymmärsin, etten ole kokemukseni ja tunteeni kanssa yksin. Kollektiivinen ei-totuudellisuus vallitsee kaikkialla, ja useimmat meistä minun laillani teeskentelevät uskovansa sen.
Spicerin kuvailema paskanjauhantabisnes tarkoittaa siis tyhjän puhumista, jonka varaan pohjautuu monen yrityksen ja organisaation toiminta näinä päivinä. Kyse ei ole valehtelusta, ei myöskään tylsistä aiheista puhumisesta, vaan sanoista, joilla ei ole todellisuuden kanssa juuri mitään tekemistä. Niillä ei ole mitään suhdetta ihmisten kokemaan ja tuntemaan todellisuuteen, joten kuulijalle ne jättävät yleensä hämmentyneen olotilan.
Spicerin mukaan on useita merkkejä siitä, että potaskan puhuminen on vallannut tilaa työnteolta yrityksissä. Yksi niistä on johtamispuhe, joka koostuu lyhenteistä ja fiksun kuuloisesta, mutta vaikeasti ymmärrettävästä jargonista.
Spicer toteaa: ”Johtamispuheen käyttäjien mielestä heidän tietämätön yleisönsä on liian kiinnostunut epäkiinnostavista käytännön ongelmista eikä näe ”isoa kuvaa”.”
Muita tunnusmerkkejä on ei-tosiasiallisuus eli yrityksen toimialasta ja teoista ei ota hullukaan selvää. Epäloogisuus on myös ominaista paskanpuhumiselle. Rationaalisuutta ja logiikkaa on turha etsiä paskanjauhantaan keskittyneistä firmoista. Sen sijaan taikauskoinen järkeily ja liioitellut tunteet ovat saaneet vahvan jalansijan.
Hyvä uutinen on se, että paskanjauhanta ei hallitse kaikkia elämänalueita. Se on vain huomattavan yleistä yritysmaailmassa, politiikassa ja johtamisessa.
Jos potaskan puhuminen valtaa tilaa organisaatiossa, sen ydintehtävä kuolee vähitellen. Ryhmä ihmisiä alkaa keskittyä puhumaan asioiden tekemisestä sen sijaan, että tekisi oikeasti varsinaista työtä. Eikä tämä ongelma ole Spicerin mukaan suinkaan suorittavassa portaassa, vaikka vaiva saattaa levitä sinnekin.
Onnelliseksi minut tekevätkin kaikki ne ihmiset, jotka ottavat yhteyttä toimituksen ja haluavat kertoa elämästään sellaisena kuin se on tullut elettyä. Syyt yhteydenottoihin vaihtelevat, mutta yhteistä kaikille on pyrkimys rehellisyyteen ja avoimuuteen.
Totuus ei ole muodikasta, seksikästä tai suosittua, mutta harvoin kohdattuna se on taatusti arvostamisen arvoista. Ja rohkeaa.
Se on kaikkea muuta kuin paskanjauhantabisnestä.