Kesälomakausi. Se on täällä, vaikka keväällä hetken ajan tuntuikin mahdottomalta ajatella kesää saati lomaa.
Lämpö. Inhoan aurinkoa. Palan joka kesä, ulkomaan reissulla vielä tavallistakin pahemmin. Mutta nyt ajattelen, että paista aurinko niin paljon kuin jaksat. Aion maata terassilla, sulkea silmäni ja kuvittelen olevani jossakin kaukana muualla.
Autenttisempaan tunnelmaan saattaisin tosin päästä hiekkarannalla. Lokkien kirkuna ja lasten kiljahtelu vaatisivat tosin vielä yhden äänielämyksen lisää. Sen, että joku kulkisi rannalla kaupittelemassa jäätelöä tai valmiita juomia.
Hyttyset. En pidä myöskään hyttysistä. Pelkkä ininä on raivostuttava. Pysyn kaukana Lapista lämpimien kelien tultua, sillä siellä, jos missä pääsee hyttysten kupattavaksi.
Voin olla kaupungissa hyvällä omalla tunnolla. Nauttia asfaltin paahteesta ja betoniseinien viileistä pinnoista, kerrostalojen varjoista puhumattakaan.
Reissut. Tässä tulee jotenkin mieleen vanha lastenloru, jota hoetaan kylmään veteen astuttaessa. Juuri siinä vaiheessa, kun ei haluaisi sukeltaa. ”Ministeri sanoo – matkusta! Virkamies sanoo – älä matkusta!”
Sukeltaa tekisi mieli, mutta tällä kertaa taidan jättää väliin. Siitäkin huolimatta, että työkaverit kannustivat kokeilemaan Suomen rajojen ylittämistä. Päälaen Lapin kautta voisi yrittää livahtaa Norjaan. Ehkä Virokin ottaisi vastaan?
Käpylehmät. Niitäkin työkaverit kannustivat tekemään. Rantalakeuden kesälehdessä löytyvät oivat ohjeetkin siihen. Ja pihassa kyllä käpyjä riittää. Tämän ehdotuksen laitoin siis vakavaan harkintaan.
Tosin epäilen, että jos ryhtyisin käpylehmätehtailuun, niitä kertyisi äkkiä satamäärin. Enkä tiedä, kuinka hyvissä sielun voimissa palaisin töihin elokuussa, jos käyttäisin lomani käpyjen kanssa askarointiin.
Toisaalta, ehkä juuri käpylehmien askartelu toisi päiviin kovin trendikästä mindfulnessia, meditaatiota ja läsnäolon tuntua.
Varasto. Jokunen aika sitten ihmettelin, milloin ihminen oikein ennättää siivoamaan kaappinsa, kun ei sitä joulunakaan suositella tehtäväksi. No, jotenkin tuntuu siltä, että tänä kesänä sitä kuuluisaa aikaa saattaa löytyä jopa tehtävistä kaikkein vastenmielisimpään.
Odotettavissa on siis tunteja ja päiviä kestävää lajittelua, kierrätystä ja siivousta. Käykö se lomasta? Ehkä ei, mutta veikkaan mielen pääsevän lomalle sen jälkeen kun urakka on valmis.
Tulossa on siis todellinen unelmien kesä, ainakin introvertin silmin tarkasteltuna. Nautinnollisia lomapäiviä kaikille!
Tiina Haapalainen