Etätyötä viikon tehneenä olen havahtunut siihen, että jotakin tuttua tässä nykyisessä elämänrytmissä on. Tietotekniikan ja netin käytöstä huolimatta elo alkaa muistuttaa lapsuusaikaa, 1980-lukua siis.
Televisiosta tulee kovin vähän kiinnostavaa katsottavaa. Kanavia on käytettävissä enemmän kuin 30 vuotta sitten.
Tarjonta tosin tuntuu yhtä vähäiseltä kuin aikoinaan.
Ne harvat ohjelmat, joita tulee katsottua, ovat ystävällismielistä ja lapsille sopivaa viihdettä. Vasta alkanut Masked Singer on jo saanut kehuja.
Uusin suosikkini on Rikkaat ja rahattomat. Siinäpä toinen nykytarjonnasta löytyvä tosi-tv -ohjelma, jossa irvailu ja ihmisten nolaaminen loistavat poissaolollaan. Mahtavaa ja virkistävää!
Uutiset ovat tulleet takaisin. Niitä katson enemmän kuin aikoihin. Ihan vielä ei kokoonnuta sohvalle kello 20.30, kuten lapsuudessani, mutta ei se kaukana ole.
Lisäksi tuntuu siltä, että uutiset ovat jälleen uutisia. Enää ei tehdä tikusta asiaa, ei haalita studioihin keskenään inttäjiä, eikä myöskään puffata oman kanavan ohjelmia. Nyt on oikeaa kerrottavaa.
Postilaatikon paluu. Sitä en uskonut kokevani 2020-luvulla. Mutta todellakin, postilaatikolla käynti alkaa tuntua ohjelmanumerolta muuten vähäisen menon keskellä.
Mitä ikinä laatikkoon tupsahtaakaan tilatun päivälehden lisäksi, se tuntuu kiinnostavalta. Ja lukemista muuten tarvitsee istuessaan päiviä ja viikkoja neljän seinän sisällä.
Pariin vuoteen en ole tilannut itselleni aikakauslehtiä. Ei ole ollut aikaa lukea niitä. Aikaa kuitenkin näyttää ilmaantuvan suorastaan ruhtinaallisesti, kun päivistä leikkaa turhat menot. Vapautuvat hetket aion käyttää sanojen parissa, ja siksi aion hankkia täytettä myös postilaatikkooni.
Kirjahyllystä sen sijaan löytyy lukemattomia teoksia parin metrin verran. Sen täydennys voi odottaa.
Sosiaalinen media. So last season.
Istuttuaan päivän tietokoneen kanssa ei tee mieli näpytellä kännykkää iltaviihteeksi. Ruutuaika tulee takuulla täyteen kahdeksassa tunnissa.
Somesta on yhtäkkiä tullut uusi google. Se on lähinnä tietolähde uusista palveluista. Ja niitä näyttää ilmestyneen paljon viikossa.
Nyt jos koskaan on aika aloittaa kotijumppa, eikä se jää kiinni mahdollisuuksien puutteesta. Lähes jokainen liikuntakeskus, kuntosali tai personal trainer tuuttaa ilmoille videoita ja livetunteja.
Jos illasta löytyy vielä hetki vapaata kaiken tämän jälkeen, voi kehittää itseään verkkokoulutuksissa.
Tänä iltana aion tosin lähteä ihan vanhanaikaisesti kävelylle.
Kulkuväylät ovat yhtä autioita kuin hiipuvan maalaiskylän raitti 1980-luvulla.
Tiina Haapalainen