Oletteko ihmiset huomanneet, kuinka kaunis syksy on meneillään, juuri parhaillaan?
Sadetta ei ole tullut juuri lainkaan. Pikkupakkanen kipristelee mukavasti nenänpäässä, kun käy noutamassa lehden postilaatikolta. Aurinko paistaa ja on pakko kaivaa esiin aurinkolasit, kun ajaa töihin.
Pihapensaiden lehdet ovat kirkkaanpunaisia, koivuissa lehdet roikkuvat kullankeltaisina.
Kaikki vuodenajat ovat kauniita omalla tavallaan, mutta on tunnustettava, ettei syksy ole koskaan kuulunut omiin suosikkeihini. Tämä syksy on saanut minut muuttamaan mieltäni.
En tiedä, johtuuko se siitä, että olen viettänyt aikaani metsässä enemmän kuin vuosikymmeniin. Olen seurannut värien vaihtumista vähitellen. Haistellut sammaleita ja multaista maata sormissani. Tuntenut kosteuden ja kylmyyden.
Samaan aikaan olen vähitellen ymmärtänyt, että pelkkä luonnon estetiikka ei riitä. Olen huomannut kaipaavani takaisin koulunpenkille.
Mietin, miksi ihmeessä en kuunnellut vähän tarkemmin biologian opettajaani, joka kyllä kertoi linnuista, sienistä ja puista varmasti kaiken ja vähän enemmänkin kuin ansaitsimme tietää.
Mietin myös, miksi kartoin myöhemmissä opinnoissa biologiaa. Kun opiskelijatoverit opettelivat tunnistamaan 500 lintua ja tankkasivat päähänsä myös niiden latinankieliset nimet, tunsin lähinnä kauhunsekaista myötätuntoa heitä kohtaan.
Ulkoa opettelu ei todellakaan tuntunut mieluisalta vaihtoehdolta.
Tiedon hankkiminen, siis perinteinen oppiminen, ei ole aina hauskaa ja mukavaa. Se on työtä ja toisinaan hyvin yksitoikkoista. Oppimiseen ei kuitenkaan ole oikotietä.
Nykyään korostetaan ilmiöpohjaista oppimista, ymmärtämistä ja laajojen kokonaisuuksien hallintaa. Silti väitän, että ilman yksityiskohtia kokonaiskuva voi vääristyä. Laajojen kokonaisuuksien hallinta on tärkeää, mutta ilman faktoja ja tosiasioita oikein ymmärtäminen on huomattavan vaikeaa.
Ei ole välttämätöntä osata nimetä 500 lintua latinaksi. Ei ole välttämätöntä tunnistaa kaikkia metsässä kasvavia jäkälätyyppejä. Mutta aika vähiin luonnon ymmärtäminen jää, jos pystyy nauttimaan vain koivujen ja kuusien kauneudesta, eikä erota karpaloa puolukasta.
Tänään menen jälleen metsäretkelle, ja mukana on muutama biologikin. Heiltä opin varmasti jälleen jotakin uutta. Tällä kertaa nimittäin aion kuunnella huomattavasti tarkemmin kuin yläasteen opettajaa aikoinaan. Sen jälkeen skoolaan pienille yksityiskohdille ja asiantuntijuudelle.