Teinpä joulun kunniaksi jotakin uutta ja radikaalia. Villeintä, mitä keski-ikäinen voi tehdä. Hankin itselleni suklaakalenterin.
Vuosikausiin, kenties jopa vuosikymmeniin en olekaan kalenteria omistanut. Edellisen kanssa kävi nimittäin niin huonosti, etten muistanut edes aukoa luukkuja.
Vuosien mittaan olen silti metsästänyt niitä suosituimpia kalentereita. Eräänä vuonna jos halusi saada juuri sen titeyn Lego Friends -kalenterin, se piti ostaa välittömästi ensihavainnon tehtyään. Supersuosittuja ovat olleet myös Kinder-kalenterit ja Frozen-kalenterit.
Mahtaneeko yksikään lapsi enää kaivata paperisia kuvakalentereita?
Ehkä ei. Kuvakalentereista onkin havaintojeni perusteella tullut aikuisten juttu. Komeimmat paperikalenterit ovat Saksassa valmistettuja ja vähintäänkin A3-arkin kokoisia, kimalluksella koristettuja maisemia.
Paperikalenterin idea on kaunis. Vähemmän muovikrääsää ja karkkia. Enemmän kauneutta ja muistoja menneisyydestä.
Mutta kuinka ekologista on tuoda kalentereita Suomeen maailman ääriltä asti?
Elämäni parhaan joulukalenterin sainkin muutama vuosi sitten lahjaksi. Itsetehdyssä A4-arkille taiteillussa luukkuviritelmässä ei ollut edes kuvia, ainoastaan tekstiä.
Luukku luukulta paljastui lauluja, joita en ollut aikaisemmin kuullut, mutta jotka oli valittu juuri toiveideni mukaan. Jotakin ruotsalaista tai norjalaista, jotakin jatsahtavaa ja jotakin yllättävää.
Aineeton joulukalenteri tuotti kokonaisen kuukauden ajan paljon iloa ja elämyksiä. Päivittäin tuli myös juteltua musiikista kalenterin antajan kanssa. Miksi hän oli valinnut juuri kyseisen kappaleen? Mikä siinä oli hänen mielestään kaunista?
Tänä vuonna Rantalakeus-lehden joulukalenteri on aineetonta laatua. Sitä on voinut seurata lehden instagram-tilillä.
Kalenterin tekeminen on ollut hauskempaa kuin kuvittelimmekaan. Tosin myös vaikeampaa. Mistä löytäisi jotakin uutta ja erilaista näkökulmaa jouluun?
Erilaisten ideoiden houkuttelemana ideoimmekin alunperin toimituksessa, että tekisimme tänä vuonna vuoden huonoimman joulukalenterin.
Viikon ajatuksia pyöriteltyämme päätimme luopua suunnitelmasta. Ideat olivat niin huonoja, että niiden toteuttaminen ja varmasti myös seuraaminen olisi tuottanut liian paljon (myötä)häpeää jopa huonoksi kalenteriksi. Moniääniset laulusuoritukset, adventtikynttilöiden epäonnistuvat sytyttelyt ja itsenäisyyspäivän kunniaksi iltapuvussa hankeen istahtaminen eivät houkutelleet sittenkään.
Tyydyimme perinteiseen ratkaisuun: kuvat ja videot kertokoot joulusta.