Kun kuraattori Saara Karhunen valmisteli kulttuuripääkaupunkivuoden mediataidenäyttelyä, kävi usein niin, että päivän päätteeksi päähän oli jäänyt korvamato soimaan. Kuraattorin tehtävänä oli kehitellä näyttelyn idea ja koota siihen sopivat teokset.
"Musiikki ja ääni ovat mediataiteessa merkittävässä osassa. Korvamato oli aluksi näyttelyn työnimi, mutta sitten huomasin, että sehän on oikeastaan aika kuvaava. Näyttelyn nimi on usein haastavaa keksiä, sillä se ei saa paljastaa näyttelystä liikaa, mutta sen pitää kuitenkin olla kiinnostava”, Karhunen kuvailee.
Korvamato – Mediataidetta Kiasmasta on tuonut Oulun kaupungintalolle teoksia Kansallisgallerian kokoelmasta. Kansallisgalleria on Suomen suurin kuvataiteen museo, jonka kokoelmaan kuuluu yli 43 000 teosta.
"Kyseessä on erityinen kokoelma meidän yhteistä kulttuuriperintöä.”
Karhunen on mukana myös Kiasman hankintalautakunnassa, joka käsittelee kokoelmaan hankittavia teoksia.
Esityskanavana kuvaputkitelevisio
Korvamato – Mediataidetta Kiasmasta pitää sisällään kuusi teosta.
"Mediataiteelle on ollut aina tyypillistä, että se reagoi oman aikansa teknologioihin ja ilmaisumuotoihin, joten myös näyttelyssä hyödynnetään erilaisia teknologioita.”
Vanhimmat teoksista, kuten Mika Taanilan 22-Pistepirkolle ohjaama ikoninen musiikkivideo Birdy, ovat 1990-luvulta.
Kuraattorin työhöni kuului paitsi teosten valitseminen, myös yhteistyö tuotannon ja tekniikan tiimin kanssa ja sen pohtiminen, miten taide tulee näyttelyssä näkyville.
"Kyse on pitkälti ongelmanratkaisusta. VHS-nauhat on tallennettu digitaaliseen muotoon, mutta teoksia esitetään muun muassa kuvaputkitelevisiosta, jonka kuvasuhde on erilainen kuin mihin nykypäivänä on totuttu. Se voi olla katsojille historiallinen asia”, Karhunen hymyilee.
Karhunen pitää esimerkiksi Mika Taanilan Birdyssä kiinnostavana yksityiskohtana sitä, että sen alkuperäinen esityskonteksti on ollut Music Television 1990-luvulla.
“Teos on tullut television välityksellä suoraan koteihin. Kyseinen musiikkivideo hankittiin Kansallisgallerian kokoelmaan jo varhaisessa vaiheessa.”
Ääni on mediataiteen erityinen elementti, jollaista kaikessa kuvataiteessa ei ole.
"Ääni luo mielikuvia ja saattaa tilassa kulkeutua viereiseen huoneeseen. Äänellä voidaan tehdä paljon näyttelyn tunnelman luomiseksi.”
Kaupungintalo on erityinen näyttelytila
Kun Karhunen vieraili ensimmäistä kertaa kaupungintalon pohjakerroksessa, hänelle tuli heti mieleen teoksia, jotka sopisivat esitettäväksi tilassa.
"Jaakko Pietiläisen Sentences oli sellainen, joka tuli heti vahvasti mieleen, kun näin kyseisen tilan. Kaupungintalon pohjakerroksen mataluus ja katon yksityiskohdat sopivat hauskasti teoksen ympärille.”
Kun Pietiläisen teos esitettiin Kiasmassa pari vuotta sitten, Karhunen muistaa, että ihmiset jäivät sen ääreen viipymään pitkäksi aikaa.
"Teos vangitsee ja ehkä hämmentääkin. Olen pyrkinyt tuomaan Korvamato-näyttelyyn teoksia, jotka herättävät erilaisia tunnetiloja. Näin kokonaisuus pysyy kiinnostavana ja ajatuksia herättävänä.”
Näyttelytilana kaupungintalon pohjakerroksen erityispiirre on, että siellä on paljon pieniä saleja eli se poikkeaa Kiasman kaltaisesta perinteisestä museotilasta.
“Tila antaa kivan mahdollisuuden intiimiin katsomiskokemukseen. Teosten kannalta tämä on hyvä, mutta kuraattorina piti vähän ravistella aivonystyröitä”, Karhunen myöntää.
Se, että taidetta tuodaan ulos museoista, on kuraattorin mielestä hyvä asia.
“Nykytaidetta on esitetty monenlaisissa tiloissa, teollisuusrakennuksista ulkotiloihin. Erityyppisten tilojen käytön myötä voidaan saada uusia yleisöjä taiteen äärelle.”
Karhunen iloitsee myös näyttelyn pääsymaksuttomuudesta. Ruuhkien välttämiseksi näyttelyyn varataan aika verkosta.
Taide-elämä on elävää pohjoisen pienillä paikkakunnilla
Karhunen on syntynyt Etelä-Suomessa, mutta juuret Puolangalle, mummolaan ja isän kotipaikkaan, ovat vahvat. Hän viettää siellä edelleen pitkiä aikoja kesäisin.
“Mummola on vanha kyläkauppa. Saapuessa pitää ruoho aina leikata ja laittaa viiri salkoon”, Karhunen hymyilee.
Se, että kuraattorilla on henkilökohtainen suhde Oulu2026-alueeseen, helpotti näyttelyn kokoamisessa.
“Ihailen Puolankaa ja pohjoisen kuntia siinä, miten siellä on onnistuttu kääntämään pienuus vahvuudeksi. Taideasioita en pääse pakoon Puolangallakaan, vaan kirkonkylän taidegalleriassa ja Pessimistimusikaalissa tulee vierailtua. Mustarinda Hyrynsalmella on myös kesien vakiokäyntikohde, se on hieno paikka.”
Pienellä paikkakunnalla on Karhusen mukaan ihanaa se, että kun tapahtumia on vähän, niihin osallistutaan koko kylän voimin.
“Toista on Helsingissä, missä tarjontaa on hirveästi.”
Karhusen kainuulaisilla sukulaisilla on juuria myös Vienankarjalaan, ja siksi Karhunenkin seuraa erityisesti karjalaistaustaisia taiteilijoita.
“Nyt on pinnalla paljon kiinnostavia karjalaistaustaisia nuoria taiteilijoita, jotka tekevät taidetta omista juuristaan käsin. On mielenkiintoista nähdä, mitä tästä ajasta tulee siirtymään taiteilijoiden teoksiin.”
Maksuton Korvamato – Mediataidetta Kiasmasta -näyttely on koettavissa Oulun kaupungintalolla 31.12. saakka.
Mediataidetta eri vuosikymmeniltä
Jaakko Pietiläinen
Sentences, 2023
Jaakko Pietiläisen teoksessa pitkä kamera-ajo kulkee läpi asuinhuoneistojen, toimistojen ja käytävien. Mikron äänet, palohälytys ja kuoron esittämä barokkimusiikki tuovat katkoksia videon oudon todentuntuiseen tunnelmaan. Digitaalisesti toteutettu teos hyödyntää videopelien ilmaisukeinoja ja siinä on viitteitä myös internet-videoiden backrooms-estetiikkaan ja niissä kuvattuihin välitiloihin.
Raakel Kuukka
Rumpali, 2003
Videossa polkkakomppia soittaa Regina, taiteilija Raakel Kuukan sisko. Rumpali on videolle kuvattu muotokuva, joka keskittyy mallinsa tunteisiin ja toimii vertauskuvana elämästä. Kahdesta erikestoisesta videosta muodostuva muotokuva on jatkuvassa muutoksen tilassa.
Dora Dalila Cheffi
Tunisialaisen tanssin tutoriaali Mamoun kanssa, 2022
Mainio viihdyttäjä Mamou opettaa videolla tunisialaisia tanssiliikkeitä assistenttinaan taiteilija Dora Dalila Cheffi. Teos viittaa tutoriaali- ja opetusvideoihin, aina Åke Blomqvistin 1970-luvun tanssiopetusvideoista nykyisiin sosiaalisessa mediassa kiertäviin opetusvideoihin. Niiden hengessä myös tämä video kehottaa katsojia osallistumaan opetukseen ja tanssimaan mukana.
Otto Byström
9 miljardia sovellusta, 2019
Kollaasimaisessa videoteoksessa Otto Byström on laittanut WC-pönttöhahmon suuhun puheen. Se viittaa erään pääomasijoittajan ja Metan omistaja Mark Zuckerbergin ajatustenvaihtoon sosiaalisen median yhteiskunnallisista vaikutuksista. Byströmin teos kommentoi läpeensä kaupallisen sosiaalisen median ja digitalisoituvan yhteiskunnan vaikutuksia ihmisten elämään ja maailmankuvaan.
Mika Taanila
22-Pistepirkko: Birdy, 1993
Mika Taanilan varhaisiin teoksiin kuuluva musiikkivideo on formaatin mukaisesti ideoitu yhteistyössä bändin kanssa. Videossa näkyy Taanilan myöhemmästä tuotannosta tuttuja piirteitä: se on kokeellisen elokuvan hengessä toteutettu kollaasi, joka sisältää viitteitä elokuvan ja taiteen historiaan.
Pipilotti Rist
Olen tämän laulun uhri, 1995
Teos on tulkinta Chris Isaakin Wicked Game –rakkauslaulun musiikkivideosta. Mustavalkoisessa musiikkivideossa kuvat pilvistä vuorottelevat Isaakin ja huippumalli Helene Christensenin romanttisten kohtausten kanssa. Kuvien kerrostaminen ja voimakas kuvankäsittely on Ristin rosoisille ja tunteisiin vetoaville videoteoksille tyypillistä.