Hieraisin lenkillä silmiäni nähdessäni roska-auton. Kuormurin kyljessä komeili tietoa uudesta ammattinimikkeestä. Roskakuskeja ei mainoksen mukaan ainakaan Lassila&Tikanojan autoissa enää ole, vaan nykyisin kuvaavampi termi on raaka-aineen kerääjä. Virallinen ammattinimike lienee silti autonkuljettaja
Hyvät, totutut ammattinimikkeet ovat muutoinkin heittäneet kuperkeikkaa. Toimistotyöntekijä on nykyisin controller, puhelinmyyjä asiakasagentti ja putkimies jätevesipalvelutyöntekijä.
En aina lämpene uusien ammattitermien väkisin vääntämiseen. Toki monilla uusilla nimityksillä halutaan kuvata paremmin tehtävää työtä, mutta eikö varastomies palvele samaa tarkoitusta kuin logistiikkatyöntekijä?
Erityisesti ottaa päästä ammattinimikkeiden kääntäminen englanniksi. Hyvät hyssykät! Meillä on kaunis suomen kieli käytettävissä. Toki ymmärrän vieraskieliset nimet kansainvälisessä työssä, helpottaahan se asioimista, jos vastassa on vaikeasti lausuttavan myyntipäällikön sijaan sales manager, mutta ei tungeta vierasta kieltä sinne, missä sitä ei ole pakko käyttää.
Entisvanhaan hautakiveen kirjoitettiin usein edesmenneen ammatti. Siksi vanhat hautakivet kertovat paaden alla lepäävistä nykyistä enemmän. Kun isäni nukkui pois, halusin myös hänen kiveensä ammatin. Niinpä hänen nimensä päällä lukee nyt kirvesmies. Tosin sekin nimike on muuttunut – parempi on nykyisin puhua talonrakentajasta.
Jos mielestäni kaunis tapa lisätä ammatti muistopaateen palaa suomalaiseen hautakivikulttuuriin laajemminkin, lukee monessa kivessä tulevaisuudessa jotain englanniksi. Entisajan maanviljelijöiden, isäntien, merikapteenien ja räätäleiden rinnalle tulevat managerit, assistentit ja developerit.
Osassa Euroopan maita omaan kielen vaalimiseen suhtaudutaan paljon innokkaammin kuin meillä. En menisi dubbaamaan vieraskielisiä ohjelmia suomeksi, mutta voisimme silti enemmän ylpeillä omalla rikkaalla kielellämme ja samalla olla kansainvälisiä.
Mitä mieltä sinä olet?