– Pum pum!
– No, to the beach, please!
Hetkeä aiemmin olin ottanut taksin alleni päästäkseni kauempana lomahotellista sijaitsevalle rannalle. Jalassa oli lenkkarit, päällä shortsit ja hihaton. Ajattelin olla reipas ja kävellä kymmenisen kilometriä hiekalla aamuauringossa.
Ilman taksimatkaa lenkkeily ei olisi onnistunut, sillä hotellin vieressä kulki vain 8-kaistainen moottoritie. Ilman kevyen liikenteen väylää.
Kun näytin älypuhelimen karttasovelluksesta määränpääni, taksikuskini väitti olevansa tietoinen mihin halusin.
– Pum pum!
– No, to the beach!
Ajomatkastamme muodostui kunnon väittely. Kun ensimmäisen kymmenisen minuuttia hän yritti saada minut määränpääni sijaan pumpumiin (minkä myöhemmin kuulin tarkoittavan eroottisesti latautunutta hierontaa), alkoi hän seuraavaksi kysellä taak paakin perään.
Thaimaan reilun kolmenkymmenen asteen helteessä olin puheista pihalla kuin lumiukko. Viimein luulin ymmärtäväni hänen tarkoittavan vievänsä minut rannan taakse, siis johonkin lähelle: taak paak - take back (vie taakse)?
– Yes, take back.
– Taak paak!
Muutaman minuutin kuluttua olimme Tiger Parkissa.
Erinäisten vaiheiden ja muutamien uusien, kuljettajan mielestä parempien nähtävyyksien jälkeen pääsin viimein kohteeseeni. Naureskelin kuljettajan lisämyyntiyrityksille ja samalla hymyilin vaikeasti ymmärrettävälle aksentille. Hänellä oli kuitenkin rohkeutta puhua, vaikkakin sitten heikkoa englantia.
Me suomalaiset useimmiten puhumme verrattain hyvää englantia, mutta pidämme suumme supussa. Ajattelemme, että miltähän se meidän formulaenglantimme kuulostaa.
Hyvältä se kuulostaa. Tärkeintä on puhua. Eräs englanninopettajistani omasi hyvin pinttyneet ja vanhakantaiset näkemykset kielten oppimisesta. Hän oli vahvasti sen puolella, että jos kieltä ei osaa kunnolla, on parempi pysyä hiljaa. Kuinka väärässä hän olikaan! Ehkä tällaisten lausahdusten takia moni suomalainen pelkää vieraan kielen käyttöä.
Mukavuusrajojaan kannattaa rikkoa. Siksi vähäistäkin kielitaitoaan kannattaa harjoituttaa. Ei muuallakaan maailmassa mietitä aksentin tai kieliopin perään. Kunhan tullaan ymmärretyiksi. Ja kun kieltä uskaltaa puhua, voi parhaassa tapauksessa innostua oppimaan lisää – niin kielioppia kuin parempaa ääntämystä.