Minusta tuli talliäiti viitisen vuotta sitten. Pieni hevoskirppu puraisi tytärtä ja sitten se oli menoa. Talliäidin tärkeimmät tehtävät on kuskata, kuvata ja kannustaa. Väärässä kohdassa ei kuitenkaan saa ilmeillä.
Olin minä itsekin lievä heppatyttö pienenä, ehkä kumminkin enemmän heppasisko. Siskon kanssa 4H-kerhon kautta kuljettiin Saaran tallilla ratsastamassa enempi tai vähempi. Sisko enempi, minä vähempi. Siskolla oli omat pikkuruiset tallitkin kirjahyllyn kaapissa hevosineen, heinineen ja ”kastele heinät” -lappuineen. Eikä niihin saanut mennä pikkusisko sotkemaan.
Siskon kavereilla oli jopa omia hevosia ja kilpailipa yksi hänen kavereistaan aika kovalla tasollakin esteratsastuksessa. Oulun Pokaali oli kova sana siihen aikaan. Meidän naapurissa oli ravihevosia ja jossain vaiheessa omallakin bestiksellä oli heppa.
Tyttären kanssa ajauduttiin tallille Tupokseen, vaikka kotioveltamme alle kilometrin päässäkin olisi talli ollut. Syyllinen löytyy jälleen siskosta ja hänen tyttärestään. Heidän perässään me Ankkurilahteen laskeuduimme. Äitinä tärkeää on ollut kokea turvallisuutta. Sitä että voi luottaa tallin henkilökuntaan sekä hevosiin.
Hevoset ovat hienoja elämiä ja terapeuttisia olioita. Suuren eläimen hallinta vaatii hyvää fyysistä kuntoa ja paljon aivotyötä. Taitavan ratsastajan työskentelyä katsellessa homma näyttää todella helpolta ja yksinkertaiselta, mutta sitä se ei todellakaan ole. Lehmänhermoiset opettajat osaavat onneksi antaa selkeitä neuvoja ja jaksavat ihanasti kannustaa pieniä ratsastajanalkuja.
Hevonen on myös erittäin hyvä terapiaväline niin fyysisesti rajoittuneille kuin henkisten ongelmien kanssa painiville. Se ei moiti eikä jätä kylmäksi. Hevosen liike ohjaa ihmistäkin liikkeeseen, kehittää tasapainoa ja eläimen tuottama lämpö jopa rentouttaa.
Itse olen ratsailla käynyt viimeksi reilu kymmenen vuotta sitten. Vein mieheni ensimmäistä kertaa hevosen selkään hänen täyttäessään tasakymppejä. Kävimme maastolenkillä Luoston upeissa talvimaisemissa ja kokemus oli vaikuttava molemmille. Ehkä siksi olemme nyt molemmat säännöllisesti roikkuneet tyttären mukana tallilla. Pieni hevoskirppu taisi puraista meitäkin.