Ehti vierähtää yli kaksikymmentä vuotta siitä, kun viimeksi olin töissä paikallislehdessä.
Noiden kahdenkymmenen vuoden aikana ehdin kaivata paikallislehtimaailmaan – joskus vähemmän, useimmiten enemmän.
Kaipasin sitä, että paikallislehdessä toimittaja on lähellä ihmisten arkea ja sen sattumuksia. Sitä, että paikallislehti on ihmisille tärkeä.
Paikallislehden toimittaja on oikeastaan palveluammatissa: tarjoamassa lukijoille mielenkiintoista, viihdyttävää ja tärkeää sisältöä.
Muistan istuneeni metsästysseurojen juhlissa ja valtuustojen kokouksissa, ja oppineeni tuntemaan monia mielenkiintoisia ihmisiä. Aina eivät viikonvaihteen juttukeikat Hippohiihtoihin tai kylätapahtumiin innostaneet. Mutta kun paikalle pääsi, hyvältä mieleltä ei voinut välttyä.
Ihmisten keskellä tunsi tekevänsä tärkeää ja merkityksellistä työtä.
Joskus nämä asiat pääsevät unohtumaan, kun on liian kiire tai kun on liian rutinoitunut. Kun kisataan skuupeista tai uutisvoitoista, tai kun ei ehditä tehdä muuta kuin raivata sähköpostitulvaa.
Siksi on hyvä kääntää välillä fokusta ja katsoa työtään toisesta vinkkelistä. Vaikkapa toisesta toimituksesta.
Onneksi Joutsen Media -konsernissa on annettu mahdollisuus työnkiertoon: niinpä Haapalaisen Tiina lähti kolmeksi viikoksi Oulu-lehteen, ja allekirjoittanut sai tulla Rantalakeuteen.
Parhaassa tapauksessa työnkierron avulla saa uusia ideoita ja löytää uusia tapoja tehdä asioita.
Toivottavasti voi itsekin antaa joitain ajatuksia uusille työkavereilleen.
Ensimmäisenä työpäivän aamuna katse lepäsi ja mieli seestyi, kun työmatka kulki Tyrnävän lakeuksien läpi.
Niillä kulmilla minäkin asuin viisi vuotta – ja pikkuinen koti-ikävä hiertää edelleen, varsinkin lintujen kevätmuuton aikana.
Vaikka Rantalakeuden alueen asioiden hallitsemisessa on kovasti päivittämistä, eikä se näiden kolmen viikon aikana välttämättä edes onnistu, niin luulen tunnistavani täkäläisten ihmisten mielenmaiseman.
Ja ellen tunnista, huomauttakaa asiasta!