Vastikään eräs ystäväni moitti minua.
Kerroin hänelle näkemästäni unesta, jossa jouduin kuolonkolariin. Ajotietokone oli hieman ennen onnettomuutta ilmoittanut kulkupelin siirtyneen automaattiohjaukseen kuin olisi jokin Hal Avaruusseikkailu 2001:sta. Katselin voimattomana, miten autoni lähti heittelehtimään. Vähän ennen viimeistä rymähdystä tuulilasi pimeni, ja siihen ilmestyi teksti: ”Näkemiin!”.
Heräsin hikisenä.
Eihän unien kertomisessa sinänsä mitään vikaa ole. Tilanteen teki herkäksi se, että olimme juuri silloin reissussa Nepalissa, ja edessä oli pitkä automatka vuoristossa.
Autoa ajoi taitava, mutta ei kovin turvallisuushakuinen nuorimies. Useammin kuin kerran hänen ohituksensa kapeilla vuoristoteillä olivat niin täpäriä, että me länkkärit pistettiin silmät kiinni ja rukoiltiin. Varmuuden vuoksi mainitsimme rukouksissamme myös Ganeshan ja Buddhan, niiden hoodeilla kun kerran oltiin.
Selvisimme hengissä.
Vähän tätä ennen näytin samaiselle ystävälle youtube-videoita pienkoneen laskeutumisesta maailman vaarallisimmaksi luokitellun Luklan lentokentälle. Lukla on paikka, jonka läheisyydessä sijaitsee Mount Everestille kiipeävien perusleiri.
Matkakumppaniani ei lohduttanut pätkääkään se tieto, ettemme me olleet parin päivänä päästä lentämässä Katmandusta Luklaan vaan aivan toiseen suuntaan, tasangon keskellä sijaitsevaan Nepalgunjiin. Luklan J:n muotoinen kiitorata ja kiitoradan päättävä rotko olivat jo syöpyneet hänen sielunsa kuvastoksi.
Tilannetaju pettää kaikilta joskus. Tulee kerrottua sopimattomia asioita sopimattomassa kohtaa. Sattuu laskemaan leikkiä, joka ei ehkä passaa siihen tilanteeseen, sillä hetkellä, sille seurueelle. Jossain toisessa kohtaa vitsailu voisi hyvinkin pudota kuulijoihin. Toisinaan iskee vauhtisokeus. On tottunut toimimaan tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa. Ei aina huomaa eikä näe, että nyt olisi syytä harkita vähän toisenlaista lähestymistapaa. Tai olla lähestymättä lainkaan.
Suomalaisia kehutaan suoriksi ja rehellisiksi ihmisiksi, mutta joskus suoranuottisuuskin on liikaa. Aina ei asia ole tärkeintä, vaan miten se esitetään. Kiirekin voi laittaa oikomaan mutkia vähän liian vikkelästi tai tallaamaan tahattomasti toisen reviirille.
Kun näin tapahtuu, on hyvä että loukkaantuja avaa suunsa ja kertoo siitä. Seuraavalla kerralla saattaakin käydä niin, että lasikauppaan eksynyt norsu miettii kaksi kertaa ennen kuin toimii. Kahdesti miettiminen on muutenkin erittäin suositeltavaa.
Suunsa avasi myös tämä ystäväni, ja ihan syystä.
Tosin täytyy tunnustaa, että ehkä halusin näillä tarinoilla kiusoitella häntä – ihan vähäsen vain.