Kolumni

Su­ku­puo­li­vel­vol­li­suus

Kesä on ohi, syksy alkaa, ja niin alkaa myös kutsunnat minun ikäluokkani nuorilla miehillä. Mutta miksi vain miehillä?

Asevelvollisuudella ja asepalveluksella on Suomessa pitkä historia, ja se on todennäköisesti yksi helpoimmista ja halvimmista mahdollisista tavoista pitää Suomessa uskottava sotilaallinen puolustus. Näin nykyaikana, kun sukupuolittaminen yhteiskunnassa vähenee ja vähenee, on mielestäni järkevää tarkastella myös asevelvollisuutta, ja keitä siihin osallistetaan. Suomessa tilanne on tällä hetkellä se, että vain miespuoliset 18 vuotta täyttävät nuoret miehet käyvät kutsunnoissa, joissa päätetään nuoren palveluskelpoisuus, sekä palveluspaikka ja -aika.

Nykyaikaisessa yhteiskunnassamme, jossa lainsäädännöstä melkein kaikki sukupuolitus on poistettu, on jokseenkin absurdia että vain miehet ovat velvollisia palvelemaan. Korjausvaihtoehtoja on monia, mutta järkevin olisi mielestäni samansuuntainen kuin Norjassa: Sukupuolesta riippumatta, kaikki osallistuvat kutsuntoihin, ja parhaiten sopivat yksilöt valitaan palvelukseen. Tällöin palvelukseen saataisiin valikoitua parhaiten motivoituneet, sekä fyysisesti parhaiten sopivat. Hyväkuntoinen ja motivoitunut nainen todennäköisesti pärjää armeijassa paremmin, kuin huonokuntoinen mies joka ei ole motivoitunut.

Asiasta keskustellessa monesti viitataan naisen mahdolliseen raskauteen, mutta en näe että se on millään tavalla verrattavissa asepalvelukseen. Raskaus on lähtökohtaisesti vapaaehtoinen, eikä siihen rangaistuksen uhalla ketään pakoteta. Toiseksi naiset pitävät myös useasti välivuosia opiskeluista, sillä aikaa kun miehet ovat yleensä palveluksessa.

Pakolliseksi palvelusta ei pidä molemmalle sukupuolelle tehdä missään nimessä, vaan palvelukseen astumisen pitäisi olla kyse sopivuudesta ja kykeneväisyydestä, ei niinkään sukupuolesta jota edustat.