Vajaa kymmenkunta vuotta sitten innostuin sukututkimuksesta. En kuitenkaan osannut olla varuillani sen suhteen, miten kiehtovaa sukututkimus voi olla. Ja helppoa: Suomen sukututkimusseura on kirjoittanut kirkonkirjoja puhtaaksi Hiski-palveluun, josta hakukone löytää nopeasti pontetiaaliset sukulaiset. Sukututkijaa kiinnostavaa aineistoa kuten tuomiokirjoja, maakirjoja, veroluetteloita ja voudintilejä löytyy läjäpäin kansallisarkistoon digitoituna.
Jopa sukututkimuskurssia käymätönkin löytää aineistoista mielenkiintoista tietoa suvustaan; jopa sen, millä laivalla isoisän veljet Amerikkaan lähtivät. Harrastuksen huono puoli on ainoastaan se, että arkistoja penkoessa ajantaju katoaa. Kello 5 ei ole hyvä aika mennä nukkumaan, jos herätys on kello 7.
Mielikuvitus lähtee lentoon kun miettii asioita, joista virallisissa dokumenteissa ei kerrota.
Miksi synnyinkotini isäntä päätti luovuttaa talon sukuun kuulumattomalle pariskunnalle 1700-luvun puolessavälissä? Oliko syy se, mitä kauppakirjoihin oli merkitty: isäntä oli tullut vanhaksi eikä ainoalle eloon jääneelle pojalle näyttänyt tulevan jälkeläisiä?
Miksi sukupolvea aiemmin talon vanhin poika oli nainut naapurikylästä itseään 20 vuotta vanhemman lesken, eikä ryhtynyt ajan tavan mukaan taloa pitämään? Tuliko kenties riitaa?
Miksi isoisäni isän – tuolloin 14 vuotta – molemmat vanhemmat ja kolmivuotias pikkuveli kuolivat vuonna 1874 kuukauden sisällä, isä ja poika jopa samana päivänä? Oliko kyseessä isorokkoepidemia? Miksi talo oli tuolloin lampuotien eli vuokraviljelijöiden hallussa? Johtuiko se 1860-luvun nälkävuosista, isorokosta vai jostain muusta syystä?
Oliko kaukaisilla esi-isilläni mennyt bileet pitkäksi, koska sekä mies että vaimo oli kirkonkirjojen mukaan tuomittu julkijuopottelusta? Entä miksi he lähettivät vanhimman poikansa ottopojaksi Vaasaan?
Jos jotain vanhoista dokumenteista oppii, niin tämän: meillä on aineelliset asiat paremmin kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Lapsikuolleisuus on mitätöntä, nälästä ei tarvitse kenenkään kärsiä, ja tautiepidemioita tai sotia ei ole tarpeen pelätä.
Nykyihmisten onnellisuudesta on sen sijaan paha sanoa yhtään mitään.
P.S. DNA-tutkimuksiin en ole vielä uskaltautunut mukaan, terveyssyistä. Haluan mennä nukkumaan viimeistään kello 24.