Aloitin opettamisen jo opiskeluaikoina, kun sain harjoitusoppilaita musiikkioppilaitoksesta, jossa itse opiskelin tähtäimessä soittotaidon hankkiminen. Siitä on aikaa nyt noin 35 vuotta, eikä vuosien varrella ammattiin ajauduttuani ole ollut juurikaan taukoa opetuksesta, vaikka tein välillä orkesterimuusikon töitä ja soitan vieläkin jonkin verran itsenäisenä muusikkona.
Olen siis seurannut opetussuunnitelmien kehittymistä ja erilaisia painotuksia sekä opettajan että esiintyvän muusikon näkökulmasta ja yrittänyt kehittyä molemmilla alueilla edelleen, antaakseni oppilailleni mahdollisimman hyvät eväät elinikäiselle musiikin harrastukselle ja kuulijoille iloa konserteissa niin kollegojen kuin omien oppilaiden kanssa musisoimalla.
Näiden vuosien aikana on tullut melko selkeä käsitys siitä, miten erilaisia oppijoita meissä kaikissa löytyy, eikä ketään voi kohdella likuhihnamaisella opetustyylillä. Jos joku ei opi samaa tahtia kuin toinen, se ei tarkoita, että olisi kysymys välttämättä lahjakkuuden puutteesta. Opettajalla tulisi olla työkalupakki, josta kaivetaan kullekin oppilaalle sopivat työkalut, joiden avulla päästään eteenpäin.
Oppiminen tapahtuu myös erittäin usein sykleittäin, joten joskus on kausia, etteivät asiat etene tasaisesti ja toisinaan taas tulee valtavia harppauksia eteenpäin. Usein näihin harppauksiin liittyy se, että oppilas itse sisäistää jonkun harjoittelutekniikkaan tai ergonomiaan liittyneen haasteen, ja saa valtavasti intoa siitä omaan työskentelyynsä.
Oppilas tarvitsee myös positiivista palautetta ja onnistumisen tunteen. Opettajan tulee kunnioittaa jokaista oppilasta yksilönä ja korostaa, että musiikissa oppilaan tekninen osaaminen ei ole mikään ihmisarvon mittari. Oppilaita ei saa myöskään vertailla toisiinsa, koska se on epätervettä ja voi luoda turhia ylemmyyden- tai alemmuudentunteita kasvaville lapsille.
Tärkeää olisi myös ymmärtää, että opetus on vain apuväline oppilaalle, joka haluaa hankkia soittotaidon käyttääksensä sitä juuri niinkuin itse elämässään haluaa, eikä opiskelu takaa täydellistä oppimista sillä kenestäkään ei tule täydellistä. Vain niin hyvä kuin voi itse olla omien resurssiensa puitteissa ja se riittää. Opettajalla tulee olla kärsivällisyyttä ja rakkautta pieniä ihmistaimia kohtaan aina.