Enpä olisi eläissäni uskonut, että ruusutarhan laittaisin. Niin siinä nyt on vain päässyt käymään. Teetimme Hailuodon vanhaan pappilaan pihasuunnitelman muutama vuosi sitten. Annoimme ohjeeksi selvittää kotimme pihassa aikoinaan kasvaneita kukkia ja pensaita sekä kerroimme, että haluamme istuttaa lajikkeita, joita on yleensä ollut vanhojen pappiloiden puutarhoissa.
Saimme hyvän suunnitelman ja päätimme toteuttaa sitä vaiheittain. Pari kesää niin teimmekin, kunnes viime kesänä pyysin Hailuotoon jokunen vuosi sitten muuttanutta ruusuasiantuntijaa käymään ja katsomaan, että mikä Papulan ruusuja vaivaa. Näytin hänelle meidän muutamat muut ruusupensaat ja totesin, että ruusuja olisin halunnut enemmän, mutta en osannut toivoa ja ajattelin, että ei täällä kuitenkaan saa kasvamaan enkä minä osaa hoitaa niitä.
Puhuimme illan ruusuista, ja seuraavana päivänä hän toi ruusukirjan. Siinä se retkahdus sitten tapahtui. Osa aiemmasta suunnitelmasta sai väistyä, ja ruusumatkoja Oulujoen Taimistolle on tehty monta kertaa. Erinäisiä ruusukirjoja ja artikkeleita on tullut luettua, kaivettu kuoppaa ja kärrätty multaa. Mutta hei, lajikkeita en tunne enkä osaa vielä paljon muutakaan.
Tässä on käynyt, kuten meidän muissakin hurahdukissa: kissaa, kanoja ja lampaita oppii hoitamaan, ja yli satavuotiasta taloa oppii elämään, kun ympärillä on ihmisiä, jotka haluavat neuvoa ja auttaa. Ruusuasiantuntijasta on tullut ystävämme ja häntä on koko touhusta kiittäminen. Sitten on vielä se yrityksen ja erehdyksen kautta oppiminen.
Mitä järkeä ruusuhommissa on? Ei mitään. Silti olen niin onnellinen, kun viime talven rusakkoterroristien jäljiltä ruusut ovat nousseet – tosin melko matalina versioina – ja erinäisistä tuholaisistakin on tällä erää selvitty. Tänä kesänä on mahdollista, että kaikki ruusut kukkisivat ensimmäistä kertaa. Ruusuja on nyt reilut 100, ja eri lajikkeita on yli 30, joten ihania värejä, muotoja ja tuoksuja on nautittavaksi asti. Joissakin voi olla vain yksi kukka, mutta se riittää.
Aamuisin käyn ennen töihin lähtöäni jututtamassa, kanat, kukon, lampaat, ruusun kukat ja nuput. Töistä palattuani teen saman kierroksen. Ennen nukkumaan menoa teen vielä kastelukierroksen ja toivottelen pihamme asukeille hyvät yöt. Valoisina kesäöinä ei malta nukkua. Sitä unohtaa kipeytyneet paikat, ruusunpiikit ja rahan menon. Valoisina kesäöinä voi nauttia retkahduksesta täysillä.
Ja korviini on kantautunut, että kaltaiseni nautiskelijat olisivat saaressa lisääntymässä.