Ylen artikkeli oli vaikuttava. Animaatiopohja listasi raakaa dataa puhelimen näytölle. Jutussa käsiteltiin sitä, kuinka monta broileria kuolee vuosittain tuotantolinjoilla ennen varsinaista teurastusta. Myytäväksi lihaksi päätyy vuosittain 79 miljoonaa broileria. Ennen tätä kuolevia, eli ”biomassaksi” muuttuvia eläimiä on taas MOT:n tekemän selvityksen mukaan yli miljoona. Siis miljoona lintua.
Haluan todeta olevani sekaani. En häpeä tai ylpeile asiasta. Juon kahvini maidolla, mutta usein myös kaurajuomalla. Laitan leivän päälle ilmakuivattua kinkkua, vaikka avokado olisi vähintään yhtä ihanaa. Syön broilerikastiketta, vaikka soijasuikaleista saisin yhtä maittavan aterian. Ruokavalintani vaihtelevat päivästä riippuen.
Nyky-Suomessa vaihtoehtoja on valtavasti. Valikoima laajenee. Siltikään en ole vielä kokonaan kasvissyöjä. Onko valaistumiseni siis vielä edessäpäin?
Edellä mainitsemani animoitu artikkeli sai minut hyvin lähelle tätä päätöstä. Silti jäin valinnoissani lihaisemmalle puolelle.
Yliopistoelämä Jyväskylässä on tuonut elintapoihin liittyvät valinnat nenäni eteen – kampusravintoloissa voin tehdä valinnan eri ruokien välillä, lihakastikkeista täysin vegaanisiin aterioihin.
Muita valintoja voisivat olla alkoholiin liittyvät kysymykset, joihin moni opiskelija törmää korkeakouluissa: kestänkö sosiaalista painetta, vai päädynkö naksauttamaan tölkin auki?
Ylen juttu oli otsikoitu sanalla ”eläinroskat”. Voiko elävä olento olla jossain vaiheessa roska? Siis tarpeeton asia, josta on päästävä eroon?
Kuolleita eläimiä ei kuitenkaan vain heitetä menemään, vaan aines hyödynnetään muun muassa biopolttoaineiden raaka-aineena.
En halua ajatella, että eläin olisi koskaan roska. Joka kerta syödessäni lihapitoista ruokaa, tunnen kiitollisuutta siitä, että syömäni eläin menetti elämänsä ruokkiakseen minut. Samalla tavalla voin tuntea kiitollisuutta myös kasviperäisiä ruoka-aineita kohtaan – vaikka ne eivät ole samalla tavalla tiedostavia olentoja, myös nekin kuolevat muuttuessaan ruoaksi.
Erityisen pahaa tekee katsoa, kun muovipakkauksiin käärittyä lihaa lentää biojätteeseen – koko eläimen matka kuoleman jälkeen tehtiin käytännössä turhaan.
Ehkä jonain päivänä minäkin astun eettisemmälle tielle ja lopetan lihan syönnin. Juustot katoavat puulautaseltani ja joudun miettimään uutta naposteltavaa viinilasillisen kanssa.
Oli ruoka lopulta mitä hyvänsä, yhdestä en luovu – kiitollisuudesta ruokaa kohtaan.
Kiitos siis ruoaksi joutuneille eläimille ja kasveille, joiden avulla pysymme hengissä.
Justus Luokkanen