Filosofi Esa Saarinen oli 90-luvulla suosittu puhuja ja yrityspsyykkaaja rakkaus- ja kukoistussanomineen. Kerran sain itsekin työkeikalla kuunnella filosofin mietteitä autoliikkeessä järjestetyssä naisten illassa.
Eihän Saarinen höttöä höpöttänyt, vaikka puhuikin paljon ”kuningattarestaan”, vaimostaan Pipsasta. Hän nimittäin kertoi omakohtaisia kokemuksia heidän ajattelunsa ja toimintapojensa eroista. En tiedä, onko nykyään poliittisesti korrektia väittää, että vastaavia eroja olisi naisten ja miesten ajattelun välillä laajemminkin. En siis sellaista väitä, mutta jotain tästä tunnistin.
Kun Pipsa lähti ostoksille, hän saattoi kahlata läpi koko kaupan, hypistellä sitä, kokeilla tätä ja palata kotiin tyhjin käsin. Silti hän piti reissua ihan onnistuneena.
Kun Esa lähti ostoksille, hän haki kaupasta tarvitsemansa tavaran, maksoi sen ja lähti pois. Tyhjin käsin palaaminen ei olisi tullut kuuloonkaan.
Kun Pipsa halusi keskustella miehensä kanssa lastensa koulunkäynnistä tai tulevaisuudesta, hän halusi vain jakaa ajatuksia ja kokea olevansa miehensä kanssa yhdessä kasvatusvastuussa.
Esa puolestaan oli jo toimimassa: soittamassa koulun rehtorille ja opolle asiasta, selaamassa lukioiden kurssitarjontaa ja selvittelemässä jatko-opiskelupaikkoja.
Tutulta kuulostaa.
Montako kertaa olen kertonut miespuolisille kavereilleni vaikkapa vähäunisesta yöstäni tai jostain ongelmasta autoni kanssa. En lausettani ole ehtinyt lopettaa, kun olen jo saanut pitkän litanian neuvoja ja ohjeita, kuinka toimia.
Kerrataanpa vielä: Nämä tarinat eivät olleet avunhuuto vaan small talkia. Niiden välinen ero on hyvä tiedostaa. Jos tarvitsen apua, sanon sen kyllä selkokielellä.
Joissakin maissa kaavamainen rooliajattelu on vielä vallalla. Näin oli yllätyksekseni jopa Saksassa.
Eteläsaksalaisen kielikoulun oppilaat olivat tehneet opettajansa määräyksestä posterin, jossa oli lueteltu miesten ja naisten hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Miehet ovat analyyttisempiä, naiset tunteellisempia. Ja sitä rataa. Eikä kukaan pitänyt moista luokittelua mitenkään kummallisena – paitsi me suomalaiset.
Kun kerroin sosiaalisessa mediassa tekemistäni yllättävistä heräteostoksista, ymmärrystä tuli tietenkin naisilta. Tietenkin tällaista sattuu, mitäs ihmeellistä tuossa. Naisillahan on oikeus vaihtaa mielipidettään lennossa, minulle kuitattiin kieli poskella. Heräteostosten teko osoittaa kuulemma jopa luovuutta ja rohkeutta! Ennakkosuunnitelmia vastaan toimiminen on vapauttavaa ja hauskaa!
Allekirjoitan. Toivon mukaan moinen spontaanius toimii muuallakin kuin kaupallisten palveluiden parissa.