Joskus tuntuu, että me ihmiset ulkoistetaan toisen ihmisen auttamisen. Onko sinulla tullut mieleen ajatus: ”Kyllä se yhteiskunta pitää huolta vaikeuksissa olevasta. Jos ei kunnan sosiaalitoimisto, niin terveyskeskus ainakin” tai ”kyllä kirkko ainakin auttaa, jos tuo ihminen ei selviä vaikeasta tilanteestaan.”
Toiset ihmiset ovat Raamatun keskeisen sanoman mukaan lähimmäisiämme riippumatta ihmisen sukupuolesta, elämänvalinnoista tai vakaumuksesta. Lähimmäisen rakastaminen ei ole helppoa. Usein se kysyy meiltä kärsivällisyyttä, taidollisuutta ja myös omasta itsestä huolehtimista.
Kirkon diakoniatyössä, jota saamme yhdessä tehdä kohdatessamme ihmisiä, autetaan ihmisiä, jotka tarvitsevat tukea elämäänsä. Usein diakoniatyöntekijät kohtaavat ihmisen, joka ei ole saanut apua elämäntilanteeseensa. On heitäkin, joiden sisimmästä nousee kokemus siitä, että ihmiset ovat kulkeneet heidän ohitseen.
Esimerkkikertomus, jossa Jeesus erityisesti opettaa toisen ihmisen kohtaamista, on nimeltään Laupias Samarialainen (Luukas 10:25-37). Kertomuksessa minua on puhutellut tänä syksynä erityisesti kaksi asiaa. Ensinnäkin hädässä olevan ohitse kulkijat. Kertomuksen pappi ja leeviläinen näkivät vaikeuksissa olevan, mutta väistivät ja jatkoivat matkaansa pysähtymättä auttamaan. Miksi he toimivat näin? Olikohan näiden miesten ajatus lopulta kaukana meidän ajatuksistamme kohdatessamme hänet, jolla on vaikea tilanne?
Toiseksi minua on koskettanut samarialaisen miehen toiminta. Hän pysähtyi, auttoi ja kulki hädässä olevan rinnalla seuraavaan aamuun asti ja jätti majatalon isännälle tehtävän kulkea apua tarvitsevan rinnalla. Opettikohan Jeesus tällä meitäkin? Että kulkisimme hädässä olevan rinnalla pienen matkan ennen kuin jatkamme omaa matkaamme.
Jokainen meistä muistaa elämästään vaikeita tilanteita, jossa toinen ihminen on auttanut ja kulkenut hetken rinnallamme. Nämä muistot kertovat siitä, että toisen lähelle pysähtyminen on jotakin kaikkea ajallista arvokkaampaa.
Voisitko sinä toimia samalla tavalla oman arkesi keskellä? Vaikka se kysyy kärsivällisyyttä, taidollisuutta ja omasta itsestä huolehtimista, on se tehtävä, johon Luoja on meistä jokaisen kutsunut omalla elämän paikallaan.
Teemu Riihimäki
Kirjoittaja työskentelee Kempeleen seurakunnassa diakoniatyön kappalaisena.