Työpaikan aamukahvipöydässä löysin yllättäen kohtalotovereita.
Jonkin aasinsillan seurauksena puhe kääntyi aterimiin ja niiden puuttumiseen. Kerroin oman ihmettelyni katoavista haarukoista. Kun muutimme nykyiseen kotiimme kuusi vuotta sitten, hankimme 12-osaisen aterinsarjan – siis sellaisen, missä oli 12 haarukkaa, 12 veistä ja niin edelleen.
Tämän hetken haarukkasaldo on viisi.
Lusikoita, pikkulusikoita ja veitsiä kyllä on entinen määrä, mutta haarukat ovat kadonneet! Olen etsinyt niitä jokaisen kulman takaa, kaappien alta ja päältä – jopa sukkalaatikosta – mutta en ole löytänyt.
Osaan katsoa peiliin. Toki voi olla, että esimerkiksi pitsalaatikon mukana roskiin on päätynyt yksittäinen haarukka, mutta että seitsemän olisi mennyt jätteisiin? Emme me nyt niin toheloita ole!
Onneksi kahvipöydässä sain vertaistukea. Yhdeltä olivat pikkulusikat katoamassa, toiselta ruokalusikat. Tulimme samaan lopputulokseen: joku tai jokin niitä metsästää. Tonttu, henki? Vai olisiko olemassa jokin rinnakkaistodellisuus, mihin jonkinlaisen aika-avaruusjatkumon häiriön vuoksi päätyisi aterimia? Sellainen aterimien valtakunta, mikä jostain syystä keräisi kansalaisiaan. Tosin siinä tapauksessa meidän lusikkalaatikossa täytyisi olla jatkuva aikavuotohässäkkä.
Ehkä katoavat aterimet muuttuvat ylimääräisiksi hengareiksi, sillä niitä kaapit ovat pullollaan.
Myönnän, että olen joskus hajamielinen. Lompakko on jäänyt tankkaamisen jälkeen auton katolle tai ostosten maksamisen jälkeen kaupan kassalle. Joskus etsin silmälaseja, kun ne ovat hiusrajassani. Mutta en minä niin hajamielinen ole, että seitsemän haarukkaa hävittäisin!
Eivät aterimet ole ainoa katoava asia. Toimittajana olen törmännyt siihen, että työpäivän ulkopuolella en koskaan löydä kynää, kun sitä tarvitsisin. Esimerkiksi.
Kahvin äärellä purkauduimme lopulta toisestakin kaikkia yhdistävästä asiasta: sukista. Kerroin oman vastikään tapahtuneen tapauksen, johon sain ymmärtäviä katseita ja tukevia nyökytyksiä.
Laitoin nimittäin yhtenä iltana kuivaustelineestä vaatteita kaappiin, kun huomasin yksittäisen punaisen sukan. Jätin sen lepäämään sukkalaatikon päälle ajatellen, että seuraavan pyykkikoneellisen mukana sen vastapari löytyisi. Parin illan päästä ripustin pyykkiä kuivumaan, ja ilokseni huomasin kolme punaista sukkaa. Mahtavaa, kadonnut yksilö löytyi! Kun tarkastelin sukkia tarkemmin, löysin kolme erilaista punaista sukkaa.
Vieläkään kadonneiden punaisten sukkien kohtalo ei ole selvinnyt, vaan kärsin neljän erilaisen punaisen sukan loukussa.
Sauli Pahkasalo