”Saisipa elää pitkään ja kuolla terveenä!”
Enoni hautajaisissa perjantaina puhuneen papin lausahdus jäi mieleen. Kotimatkalla mietin, että kuinka ihanteellinen tuo tilanne olisikaan: selviytyä mahdollisista seniorivuosista ilman sairauksia, kipuja tai kolotuksia.
Muistotilaisuuden kahvipöydässäkin papin puhetta makusteltiin. Ikääntyneiden sukulaisten joukossa on jo monenlaista vaivaa. Sukujuhlista on muodostunut vertaistukipaikka sairaskertomuksia vaihtamalla – sekä oiva tilaisuus parannuskeinojen päivittämiseen. Kuulinpa senkin, että oliiviöljyllä kaikkoavat kaikki kivut.
Toisen kupin kohdalla keskustelun varasti kaavaillut sosiaali- ja terveyshuollon uudistukset. Onko meille hoitopaikkaa? Pääseekö enää lääkäriin? Miksi koko ajan pitää jotain uudistaa?
– Entä maakuntauudistus? Mitä sekin tarkoittaa?, joku hymähti.
Vaikka terveenä kuoleminen olisi tavoiteltava määränpää, harva meistä pärjää elämässään ilman sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä. Siksi se, millainen sotekentästä uudistuksen jälkeen tulee, ei ole vähäpätöinen asia.
Uudistuksesta on paljonkin tietoa tarjolla, mutta hyvin huonosti se on suomalaiset tavoittanut. Lähinnä uutisista on tavoittanut uudistuksen ympärillä jatkunut riitely ja köydenveto. Baariparlamenteissa veikataan koko hankkeen kaatuvan samalla kun valtakunnan poliitikot vuorollaan vakuuttavat hankkeen pääsevän maaliin saakka.
Ja jos sotesta onkin muodostunut jonkinlainen kuva, on moni maakuntauudistuksesta vielä enemmän huuli pyöreänä.
Työtä riittää, että kansa ottaa tulevat muutokset omakseen. Suuri etu on, jos palvelutaso paranee kurjistumisen sijaan. Vaikka kaikki näyttäisikin hyvältä paperilla, niin elävässä elämässä ei aina mene kuin Strömsössä. Siksi esimerkiksi mahdolliset väärinkäytöksiä tukevat porsaanreiät on tukittava etukäteen.
Enoni oli ammatiltaan kaivosmies. Puheessaan jo eläkkeellä oleva pastori otti räväkästi kantaa esimerkiksi nykypäivän kaivosteollisuuden ongelmiin. Kun kävin hautajaisten päätteeksi kiittelemässä häntä virkistävän erilaisesta siunauspuheesta, virnisti hän minulle:
– Kun nykyisin on näitä valelääkäreitä, niin minä olen vähän sellainen lumepappi.