Viime keväänä kävin mediamatkalla Romaniassa.
Suomessa oltiin jo pitkään eletty kurjien uutisten keskellä. Massairtisanomiset, työttömyys, sosiaaliturvan leikkaukset, eläkeiän nosto, syrjäytyminen, heikko talouskasvu, velkaantuminen, yrittäjien ahdinko....
Huomaamattakin mieli oli jo kauan ennen tätä matkaa kääntynyt mollivoittoiseksi. Jos nyt jotenkin saataisiin rämmittyä tämän ankeuden yli ja läpi, niin ehkä se parempikin aika joskus koittaa.
Odotin, että Romaniassa sama mielenvire jatkuisi. Mielikuvissani Romaniaa riepoi suunnaton takaperoisuus, köyhyys, ja puute, romanikerjäläiset ja Ceaucescun suuruudenhullun fasadin taakse piiloutunut tavallisten romanialaisten ahdinko.
Miten väärässä olinkaan!
Transsilvanian alueella toimeliaisuus ja tulevaisuudenusko suorastaan löivät kasvoille. Joka paikassa rakennettiin, korjattiin, ehostettiin ja restauroitiin – onhan Romania osannut hyödyntää tehokkaasti erilaisia EU-rahastomekanismeja.
Romanialaiset uskoivat tulevaisuuteensa ja näkivät sen valoisana. He halusivat tehdä töitä parempien aikojen eteen. Kukaan ei ollut lyönyt hanskoja tiskiin ja luovuttanut. He näkivät kaikkialla vain mahdollisuuksia, eivät esteitä.
Yhteinen hyvä oli yhteinen asia.
Sama vaikutelma ja tunne tulee Rantalakeuden alueella. Kun suurimmissa kaupungeissa – varsin lähelläkin – jaetaan niukkuutta, karsitaan, huokaillaan talouslukuja, puhutaan haasteista ja tiukasta taloudenpidosta, lakeuden kunnissa tuntuu olevan toisenlainen vire.
Täällä tuntuu löytyvän uskoa tulevaisuuteen, yrittämisen halua, lannistumattomuutta ja sinnikkyyttä. Kirvestä ei ole heitetty kaivoon, vaan uusia suuntia ja mahdollisuuksia etsitään koko ajan. Vaikka mukaan mahtuu toki huonojakin uutisia ja vastoinkäymisiä, niin apatiaan vajoamiseen on vielä pitkä matka.
Yleinen asenne ja ilmapiiri ei ole vähäpätöinen asia. Sen voimin joko noustaan ja mennään eteenpäin tai luovutetaan ja jäädään paikoilleen.
Romaniasta Suomeen palasi vähän positiivisempi ja iloisempi ihminen. Transsilvaniassa aloin uskoa, että kyllä me Suomessakin tästä vielä toivumme.
Tämän uskon säilyttäminen on lakeuksilla helppoa.