Ihmeellistä aikaa elämme. On rajoituksia, varuillaan oloa, eristäytymistä, yksinäisyyttä, pelkoa, rahahuolia ja epätietoisuutta. Eräs vanhempi henkilö kuvasi tunnelmaa samanlaiseksi kuin sota-aikana.
Meitä kehotetaan elämään tätä päivää, ei eilistä eikä tulevaa. Huomaan kuitenkin itse palaavani aina välillä muutaman viikon takaiseen aikaan, jonka sain viettää pohjoisessa, valossa, puhtaan lumen keskellä ja läheisten ihmisten kanssa vailla huolia.
Aika ajoin otan esille kuvan, jossa isolla porukalla istumme mökissä yhteisen ruokapöydän äärellä, iloisina, lähekkäin ja toistemme seurasta nauttien. Sitä kuvaa katsoessa tulee hyvä ja iloinen mieli. Saan myös haaveilla tulevista edessä olevista tapahtumista, joiden toivon toteutuvan.
Ehkä niiden tunnelmien kanssa jaksan paremmin tätä päivää ja tämän ajan epätietoisuutta.
On tässä ajassa ilmennyt myös paljon myönteisiä asioita.
On välittämistä, toivoa, yhtenäisyyttä, myötätuntoa ja avuliaisuutta.
Moni on löytänyt iloa kevään ulkoilumahdollisuuksista. Perheet ovat keksineet uusia tapoja viettää yhteistä aikaa. Ihmisten on täytynyt myös laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Ehkä kaikkien harrastusten ja jokapäiväisen kiireen jäätyä taka-alalle ovat kirkastuneet elämän tärkeimmät asiat. Ovat ne sitten läheiset ihmiset, luonto, terveys, rauha tai vaikkapa rukous ja usko.
Yksi koskettava todistus hyvän tekemisestä kirkastui meille diakoniatyöntekijöille kun muutama päivä sitten posti toi toimistoomme paketin, missä oli iäkkään ihmisen kutomat vauvan nutut lähetettäväksi maailmalle jonkun pikkuvauvan lämmittämiseksi. Tuon paketin mukana seurasi kortti, jossa oli äiti Teresan aforismi:
”Hiljaisuuden hedelmä
on rukous!
Rukouksen hedelmä
on usko!
Uskon hedelmä
on rakkaus!
Rakkauden hedelmä
on palvelu!
Palvelun hedelmä
on rauha!”
Tuo kortti saa meitä puhutella diakoniatoimistossa tulevina päivinä ja viikkoina.
Monet tulevat tapahtumat on jouduttu perumaan. Ei ole euroviisuja eikä kesäolympialaisia eikä monia pienempiäkään pippaloita.
Mutta kristinuskon suurinta juhlaa pääsiäistä ei ole peruttu. Sitä saamme viettää, ehkä vähän erilaisella tavalla kuin olemme perinteisesti tottuneet. Kiirastorstain messuun tai pääsiäisaamun kirkkoon emme ehkä voi fyysisesti osallistua, mutta onneksi kuuntelukanavien kautta saamme kokea yhteyttä ja osallisuutta.
Iloitkaamme siitä, sillä monissa maissa se ei olisi lainkaan mahdollista. Pääsiäisen ja ylösnousemuksen ilosanomaan sisältyy kristinuskon suuri toivon viesti tänäänkin.
Tähän luottaen.