Kysyin ystävältäni kuulumisia lakeudelta. – Samaa vanhaahan täällä, hän huokaisee puhelimeen.
Nuo sanat mielessäni seison keskellä Limingan keskustaa, eli kylää. En ole tunnistaa paikkaa enää siksi, jossa yläkouluaikani vietin.
Suurin osa rakennuksista, jotka olivat osa minun peruskouluaikojani, ovat poissa. Puupintaa ja kirkasta lasia, eikä siitä ”samasta vanhasta” ole tietoakaan.
Mutta voi että, vanha kouluni on sentään vielä paikallaan – vaikka onhan senkin nimi jo muuttunut. Taidan silti kutsua rakennusta Hannu Krankan kouluksi, ”iha vahingosa”.
Muutin opintojeni perässä Jyväskylään vuonna 2017. Se oli uusi sivu elämässäni. Vaikka olen viettänyt suurimman osan elämästäni Limingassa, toteamus ”oon Oulusta” lipsahtaa huuliltani liiankin helposti jättäessäni Haaransillan liikenneympyrän taakseni. On helppoa selitellä itselleen, kuinka Keski-Suomessa kukaan ei ole edes kuullut Limingasta. Mutta eihän asia niinkään ole. Miksi suorastaan valehtelen omista taustoistani ihmisille?
Tunnen pienen häpeän pistoksen rinnassani.
Liminganlahti tunnetaan monipuolisista lintuvesistään. Keikkuvien kiikareiden kanssa kuljeskelee turisteja. En ole itse lintuihmisiä, ja voin nyt myöntää, etten pahemmin kiinnostunut yläkoululaisena tirppojen tiiraamisesta.
Viime kesänä tein kuitenkin poikkeuksen, ja seisoin lintutornissa japanilaisen tuttuni kanssa. Seisoimme hiljaisuudessa, tähyilimme merelle. Emme voineet keskustella, sillä olisimme häirinneet vieressämme olleita tosiharrastajia.
Me olimme noviiseja lainattujen kiikareidemme kanssa. Tuuli nostatti ihokarvat pystyyn, ilmassa tuoksui levä.
Minua hytisytti, mutta koin eräänlaista rauhaa. Niin kuin olisin perillä. Oliko tämä sitä nostalgiaa? Olinko kasvattanut etäisyyttä juuriini niin paljon, että liikutuin Perämeren puuskissa?
– En ole kokenut mitään tällaista, kuului vierestäni. – Mahtavaa.
– Niin minustakin.
Liminka on yksi Suomen nuorimmista kunnista. Tämä näkyi jo minun lapsuudessani erilaisten palveluiden määrässä.
Tupoksen nuokkari näyttää olevan edelleen pystyssä, ja taisi sisällä olla niitä nuoriakin. Suomen heikkenevästä huoltosuhteesta ja väestön vähenemisestä kirjoitetaan suurimmissa maakuntalehdissä harva se viikko, mutta täällä kuntalaisten keski-ikä antaa ymmärtää aivan muuta.
Tämä on monin tavoin ainutlaatuinen alue Suomessa monella mittarilla. Siitä huolimatta olen kertonut, kuinka olen jyväskyläläistynyt oululainen.
Jos valehtelu on sitä syntiä, olkoon tämä teksti minun tapani ripittäytyä.
Minä olen kotoisin Limingasta.