Tuo lause poukkoilee päässäni korvamadon lailla vähän väliä. Olinpa ostamassa irtokarkkeja, ruuveja tai postittamassa pakettia. Jopa neuvolassa lapsen punnituksen yhteydessä päässäni on soinut tuo tunnettu mainoslause. Lähes yhtä sitkeästi se korvamatoilee kuin Pikku Kakkosen posti -tunnuslaulu. Sehän on se takuuvarma yhteislaulu, jonka jokainen osaa.
Eräät mainokset onnistuvat kyllä tehtävässään jäädä mieleen. Osa hyvässä, osa pahassa. Mainosrintamalla tabuja on ajan saatossa vapautunut yhä enemmän. Mummoni aikoinaan tuhahteli paheksuvasti vaippa- ja terveyssidemainoksille. Hänen mielestään niiden mainostaminen oli täysin turhaa ja mautonta.
Mummovainaa ei onneksi ole nyt näkemässä ja kuulemassa intiimialuevoiteiden ja kaalimatojen nautinnollisuuksista kertovia mainoksia, joita ihan lasten katseluaikaankin televisiostakin tupsahtelee.
Radion kuunteleminen autossa, jossa on lapsia kyydissä, on myös toisinaan korvia kuumottavaa. Ei sillä että musiikkivirrasta se Sannin Vahinko punoitusta lisäisi, mutta ne mainokset!
Toisaalta hyvähän se on, että asioista voidaan puhua suoraankin, vaikka korvamadoksi - tai lasten loilotettavaksi - niitä en halua.
Nasevan lausahduksen metsästystä tehdään täällä toimituksessakin joka päivä. Odotetaan haastateltavalta sitä mehevää lausetta ja luodaan otsikoita, jotka vetävät lukemaan juttua. Joskus se ponnahtaa esille helposti, toisinaan saa puristaa ihan tosissaan. Kotonakin miettii jotain selkeää lausetta, jolla alkaisi asiat mennä lapsille perille. Taikalausetta, jolla asia tulisi ymmärretyksi. Joskus miettii sanoja lohduttaakseen ystävää murheen hetkellä. Toisinaan onneakin on vaikea pukea sanoiksi.
Puoli kiloa päivässä on onnistunut lause ja ihan hyvä mitta kaikkeen. Suhteuttamalla se voidaan ottaa mitaksi juoksulenkille, television katselulle, kotitöille tai vaikka puolison halailulle. Joka päivä ja kohtuudella kaikkea nauttien. Riittävästi, mutta ei liikaa. Ei ihan koko kiloa, mutta puolikas.