Kolumni

Pu­ku­juh­lat

-
Kuva: Tiina Haapalainen

Ensi viikonloppuna on luvassa mukavia asioita. Rakas ystävä tulee käymään monen kuukauden jälkeen. Juteltavaa on paljon, vaikka puhelimet ovat käyneet kuumana. Nokatusten raataamisessa on kuitenkin oma tunnelmansa.

Piipahdamme myös kaupungilla. Mikäli vanhat tavat käyvät toteen, pitkiä hiljaisa hetkiä ei ole tiedossa. Pitkäaikainen ystävyys ei ruostu. Välimatka ei katkaise siteitä. Vuosiin sisältyy paljon yhteisiä kokemuksia, iloja ja suruja, aurinkoa ja pilvisäätä. Paljon vuosia, aamuja ja iltoja.

Tervetuloa, rakas ystävä!

Viikonlopun toinen osa on täynnä pikkujalkojen synnyttämää elämää, iloista naurua, yhteisiä leikkejä pihalla ja sisällä, erityisenä aarreaittana yläkerta ja pihan leikkimökki.

Yökyläläiset ovat aina lämpimästi tervetulleita. Pienet laukut mukanaan he saapuvat, hymy kasvoillaan ja koko olemus täynnä aurinkoa.

Pikkuisten hymy viestii kauniita asioita. He tietävät, että rakastamme heitä. He tietävät, että olemme odottaneet heitä. He tietävät, että jääkaapissa on herkkuruokaa. Senkin he muistavat, että illalla on saunailta. Kiireetöntä yhdessäoloa, kikatusta, naurua ja saunan jälkeen leppoisa herkkuhetki keittiön pyöreän pöydän ääressä.

Tällä kertaa on luvassa jotakin erikoista. Pukujuhla! Siitä puhuminen saa tulijat hyppimään ilosta.He ovat hymyä tulvillaan. Pukujuhlassa nauretaan ja hassutellaan. Ilmassa on pientä salaperäisyyttä. Kenen puku on säilynyt parhaiten salaisuuden verhon takana?

Iltaan kuuluu tuttu perinne. Kun on luettu ensin iltasatu ja kun viimeiset leikit on suljettu huomista odottamaan, he osaavat odottaa vielä jotakin. Luen heille saman iltarukouksen kuin luin omille lapsilleni ja oma äitini luki omille lapsilleen. Silloin pikkuiset rauhoittuvat. Silmät lupsahtavat umpeen. Kohta kuuluu vierestä rauhallinen tuhina. Päivän leikit ovat päättyneet.

Minua jännittää vähän.Yksi ohjelmanumero on vielä pahasti kesken. Onneksi en ole suunnittelutyöryhmässä yksin. Pikkuonkijoille on ilmestynyt mukavia pikkuyllätyksiä. Onkija saattaa saada onkeensa myös tehtäväpalkinnon. Sen ideoiminen on kaikkein hauskinta. Nauran ääneen, kun teen valmisteluja.

Kuka odottaa pukujuhlaa eniten? Entä ongintaa? Tai tehtäväpalkintoa?

Vielä neljä yötä...