Kevät on jo pitkällä, ja huomaan pohtivani päivästä toiseen; joko nyt? Joko nyt olisi aika kaivaa lastat ja sienet esiin ja puunata ikkunat kesäkuntoon. Pessimisti minussa kuitenkin toppuuttelee siivousintoilijan puoltani ja perustelee ikkuinoiden pesemisen lykkäämistä pöllyävällä ilmalla. Miksi nähdä vaivaa kun voi hoitaa ikkunat kerralla kuntoon?
Pääsiäistä edeltävä paastonaika on jo pitkästi takanapäin. Näen siinä ajassa paljon samaa kuin ikkunoiden pesemisessä.
Ensinnäkin, 40 päivää on pitkä aika valmistautua juhliin. Ainakin minusta. Hoitaisin kaikki valmistelut mielelläni vähällä ”häsäämisellä” ja pienellä päänvaivalla nopeasti alta pois.
Mutta sillä, onko kyse 40 päivästä vai viikosta, on vissi ero.
Tämän eron ymmärsin kerran osallistuessani pidennetyn viikonlopun mittaiselle retriitille. Ihmismieli ei helpolla rauhoitu kaikista ympäröivistä virikkeistä, keskity omiin ajatuksiinsa.
Sisäinen oma ääni on helppoa vaientaa selailemalla sosiaalista mediaa tai surffailemalla eri televisiokanavien välillä.
Jos oman äänen kuuntelemiseen ei malta keskittyä, kuinka sitten jonkin ihmistä suuremman puheen voisi kuulla arjessa?
Tänä vuonna paastonaika oli minulle harvinainen.
En kuitenkaan luopunut suklaasta, kuten monena vuonna olen ajatellut tekeväni, vaan vietin tietoisesti ainakin muutaman kerran viikossa pienen hetken hiljaisuudessa ja ilman ulkopuolisia virikkeitä. Huomasin katselevani omaa elämääni suurennuslasin läpi.
Enimmäkseen huomasin pohtivani sitä, elänkö omaa elämääni siten kuin minut luonut olisi toivonut minun elävän. Osaanko olla ihminen toiselle ihmiselle, pysähdynkö riittävästi sen ääreen mitä toisella on sanattomasti sanottavana?
Minulle paasto antoi puhtaat ikkunat.
Tämän välttämättömän paussin ja pysähtymisen paikan jolloin voin kriittisesti, mutta toisaalta myös lempeästi katsoa itseäni kuin likaisia ikkunoita ja todeta, että ehkäpä minä olen luojani luomus.
Minussakin on paljon pölyä jota voisi pestä pois armon ansiosta.
Ehkä jokin uusi ymmärryksen jyvä ihmisyyttä ja Luojan tarkoitusta kohtaan on jälleen herännyt minussakin.