Ulkomailla asumisessa on lukuisia hyviä puolia.
Paljon puhutaan henkisestä kasvusta, maailmankatsomuksen avartumisesta, eri ihmisryhmien paremmasta ymmärtämisestä. Puhutaan nopeasta kielitaidon karttumisesta. Vaikka aloittaisi ihan nollasta, pienellä vaivalla muutamassa kuukaudessa oppii enemmän kuin omaksuisi vuodessa, jos samaa kieltä opiskelisi kirjasta käsin.
Se, mistä ei kuitenkaan puhuta, on se kieleen sopeutumisen vuoristorata, joka saa takuulla jokaisen yökkäilemään jossakin tuhansista kurveistaan. Helpolla ei päästä silloinkaan, kun kielitaito on sujuva jo maahan saapuessa. Kukaan ei nimittäin ole vieraalla kielellä täysin oma itsensä.
Se, mikä tunnetaan yleisesti ihmisen persoonana, on täysin kytköksissä keskusteluun ja kommunikointiin. Siihen, kuinka otamme toiset vastaan, kuinka ilmaisemme tunteitamme ja ajatuksiamme, kuinka reagoimme eri asioihin ja millaisen roolin otamme missäkin sosiaalisessa tilanteessa. Persoonaa ei ole olemassa näiden asioiden ulkopuolella.
Tämän vuoksi, kun kieli vaihtuu tutusta vieraampaan, ulosannista saattaa pudota helposti pois jopa puolet. Tämä on osasyy sille, että esimerkiksi vaihto-oppilaista merkittävä osa kärsii vaihtonsa aikana tai jälkeen identiteettikriisistä.
Yhtäkkiä samat hauskat heitot eivät toimikaan yhtä hyvin englanniksi. Kaikki mitä suustasi pulpahtaa, kuulostaa joko epäkohteliaalta tai alatyyliseltä. Pian et jaksa enää nähdä vaivaa ja huomaat käyttäväsi vain yksinkertaisimpia lausemuotoja.
Et tiedä, onko kyse englannin kielen köyhyydestä vai omien aivojesi köyhyydestä.
Jos olet maassa oppimassa kieltä, joka on sinulle täysin uusi, tai jos vaikka tapaat skotlantilaisen, tulet löytämään itsesi tilanteista, joissa luulet ymmärtäväsi ainakin 60 prosenttia, mutta et voi olla varma.
Mietit, pyytäisitkö tarkennusta vai nyökkäilisitkö vain ja hymyilisit. Päädyt nyökkäilemään ja hymyilemään, joka ikinen kerta.
Kun tähän lisää vielä kulttuurilliset erot, suomalainen ulkomailla näyttäytyy muille sulkeutuneena, kärttyisenä ja eläimellisesti urahtelevana olentona.
Ja sitähän hän onkin.
Niin käy ihmiselle, jonka viereen istutaan aamubussissa, vaikka takana olisi vielä aivan hyviä tyhjiä rivejä. Ei meillä Suomessa näin.