Tyttäreni aloitti elokuussa kuudennen luokan. Uusien aineiden joukossa oli ruotsi. Huomasin alussa isän innostuvan jälkipolvea enemmän uudesta kielestä. Tyttärenikin, kun muutamaan otteeseen kerroin miksi kyseisestä kieltä kannattaa opiskella.
Nyt hän on imaissut innostuksen itseensä. Välillä viestittelemme tai juttelemme ruotsiksi. Oppia tulee arkielämän tilanteissa ihan huomaamatta.
Miksi minä innostuin? Siksi, että opiskeluvuosien jälkeen ruotsi on yksinkertaisesti päässyt pahasti ruostumaan. Sanat ovat hukassa ja kielioppikin hieman hakusalla. Vuosien varrella vieraan kielen käyttäminen on keskittynyt englantiin – ja nyt muutaman vuoden ajan saksaan – eikä ruotsille ole jäänyt sijaa.
Sanojen hukkuminen on johdattanut tilanteeseen, missä Haaparannan Ikeassakin metsästän suomea tai englantia puhuvaa myyjää.
Tyttären ruotsin opiskelu antaa uuden mahdollisuuden myös itselleni kielen elvyttämiseen. Tänään ja huomenna olen työmatkalla Tukholmassa, missä ajattelin uutta innostustani hyödyntää.
Itse en ole koskaan ymmärtänyt pakkoruotsikeskustelua. Koska Suomi on virallisesti kaksikielinen maa, tulisi jokaisen suomalaisen hallita molemmat kielet. En pistäisi pahakseni, jos kouluopintoihin sisällytettäisiin myös pakollinen osuus saamen kieltä – ihan sen vuoksi, että osaisimme lausua jotain alkuperäiskansamme kielellä.
Itselläni on tapana opiskella uuteen maahan mennessäni muutama sana, lause ja fraasi kohdemaan kieltä. En sillä pääse syvällisiin keskusteluihin, mutta esimerkiksi asioidessani ravintolassa huomaan hymyn tarjoilijan kasvoilla. Toivon, ettei se johdu huonosta ääntämyksestä.
Kielet ovat rikkaus. Niiden opiskelu ei ole turhaa. Mitä enemmän opiskelisimme vieraita kieliä ja muita kulttuureja, sen paremmin monet ennakkoluulot ja väärät tiedot hälvenisivät. Kielten oppiminen on myös hauskaa!
Muistatko, että kerroin taannoisessa kolumnissani tekemästäni DNA-testistä? Senkin tulokset herättivät tyttäressäni ruotsi-innostusta. Etnisyysarvion mukaan suomalaisten, keskieurooppalaisten, Amazonian alkuperäiskansojen ja melanesialaisten geenien lisäksi minusta löytyy 18,1 prosenttia skandinaavista perimää.
Pitäähän sitä esivanhempien kieliä osata.