Nyt ei saisi kuulemma valittaa. Aurinko on viime viikot paahtanut kuin ennen muuttumistaan punaiseksi jättiläiseksi – vaikka se tapahtuu vasta viiden miljardin vuoden kuluttua. Tosin muutama miljardi vuotta sitä ennen maapallon meret ovat höyrystyneet taivaan tuuliin ja Maa on muuttunut elinkelvottomaksi. Tämä oli alkukevennys.
Mutta nyt ei vielä eletä näitä aikoja, vaikka välillä siltä tuntuukin. Jotkut tästä Aurinko-nimisen tähden paahteesta nauttivat, minä en. En tykkää saunastakaan.
En halua tuntea oloani veltoksi, vetämättömäksi, uupuneeksi, hikiseksi ja aikaansaamattomaksi. En halua palaa (sitä tosin tapahtuu harvoin), juoksennella varjosta toiseen, odottaa pätsisessä autossa ilmastoinnin käynnistymistä. En halua eläinteni kokevan lämpöhalvausta, nestehukkkaa tai auringonpistosta. En halua kokea niitä myöskään itse. Melanoomaakaan en tahdo.
Paahdekesä on siedettävä ainoastaan silloin, kun voi olla vesistöjen äärellä. Mieluiten se vesistö saisi olla meri. Voi nauttia tuulesta ja kastautua viileään veteen. Jäädä uimaan, jos rantaelämä ei muuten maita. Syödä jäätelöä ja uida taas.
Tämä kuumuuden välttely ei liene ehkä ihan perimään kirjoitettua, vaan pikemminkin kai tottumiskysymys.
Tein taannoin reissun aurinkoiseen ja helteiseen, Kanarian saariin kuuluvaan Gomeraan. Monikansallinen seurueeni teki piknikin luonnoniityille. Eväitä nautittaessa havaittiin kiintoisa ilmiö: suomalaiset ja ruotsalaiset vetäytyivät varjoon, kun taas saksalaiset, italialaiset ja espanjalaiset parkkeerasivat niityn aurinkoisimpaan kohtaan.
Tämä nauratti meitä kaikkia.
Lomani alkuun toivon viileähköä ilmaa ja sateitakin. To do -listalla on sen verran paljon arkipuuhaa etenkin nyt, kun kaikki kesätapahtumat on peruttu. Haluan saada hommat tehtyä hyvällä energiatasolla ja vain siedettävästi hikoillen. Jos sataa ja tuulee, puen ylleni lämmintä ja sadetakin. Kaikki Suomen säät käristyskupolia lukuunottamatta ovat minulle erittäin ok.
Kun koittaa reissun aika, se suuntautukoon ylängöille ja vesien ääreen – pois paahteesta ja velttouden tunteesta. Suomen Lappiin ja Pohjois-Norjaan, ehkäpä.
Sitten kun muihin maihin matkustaminen taas onnistuu, en enää ikinä lähde kesäiselle lomamatkalle Keski- tai Etelä-Eurooppaan. Hotellien ja airbnb-majoittajien lupaukset ilmastoinnista ovat osoittautuneet liian usein tulkinnanvaraisiksi, eikä nähtävyyksiä jaksa kauan katsella yli 30 asteen lämpötiloissa – ellei kyse ole viileistä museoista.
Lööpit saavat kaikessa rauhassa mainostaa, mitä kamalaa Suomen kesäisestä luonnosta löytyykään. Punkkeja, käärmeitä, hyttysiä, mäkäriä ja hirvikärpäsiä vastaan varustaudun niiltä osin kun se on mahdollista. Stressiä en niistä revi.
Hyvää lomaa kaikille niille, joita asia koskee!