Tämän lehden ilmestyttyä siihen on enää pari päivää – minun kesälomaani nimittäin.
Päässäni risteilee monenlaisia pohdintoja: Ehdittäisiinköhän me jossain välissä reissaamaan Lappiin? Entä sopiiko sirkus varmasti aikatauluihin? Missä välissä olisi paras hetki laskeutua kesämökkielämään?
Toki joitain lomasuunnitelmia on jo lyöty lukkoon, mutta ilmassa leijuu vielä useampia kysymysmerkkejä.
Viimeksi vietin kesälomaa esikoiseni taaperoaikana. Olen asettunut monena suvena kesätyöläisen rooliin ja paiskinut töitä silloin, kun muu kansa lomailee.
Parina viime kesänä asetelma on alkanut hiukan tökkiä. Varsinkin, kun on erehtynyt lukemaan toisten lomapäivityksiä some-kanavista: yksi jos toinenkin aloittaa lähtölaskennan kesälomaan jo hyvissä ajoin ennen loman alkua ja jotkut tuuttaavat löhöilykuvia aurinkorannoilta. Alkaahan siinä kateus jäytää ketä tahansa.
Pari viikkoa sitten työsähköpostiini tupsahti posti, jossa kerrottiin suomalaisten stressaavan sekä lomalla että ennen sitä. Posti sisälsi ohjeita siihen, kuinka kesäloman voi aloittaa fiksusti ilman turhaa stressiä.
Useimmiten loman sujumisesta stressaavat naiset, perheelliset ja korkeakoulutetut. Koin kuuluvani riskiryhmään, joten otin viestin talteen. Ajattelin, että siitähän voisi olla hyötyä minullekin.
Sitten tuli vastareaktio. Kyllähän minä, iso ihminen, osaan lomalle jäädä ilman ohjeitakin! Me nykyihmiset otamme paineita vähän joka asiasta ja stressiä tuntuu aiheuttavan niin työ-, vapaa- kuin perheaikakin.
Harmaita hiuksia saadaan niin lomalle jäädessä, lomalla ollessa kuin lomalta palatessakin. Miten ihmiskunta on yleensäkään selvinnyt tähän päivään asti tällä stressaamisen määrällä?
Nykyeläjien sanotaan olevan kovasti stressaantuneita ja kiireisiä. Osa meistä hoitaa arkensa kaikkine työ-, perhe- ja harrastuskuvioineen kadehdittavan sujuvasti, osa taas poukkoilee sinne tänne ja tuskailee, kun aika ei millään riitä kaikkeen.
Voisikohan olla, että kiire on kuitenkin hyvin pitkälti itsemme luomaa? Entä jos vain keskittyisimme yhteen asiaan kerrallaan ja hallitsisimme käyttämämme ajan paremmin? Ehkä se kaikki hermoiluun hukattu energia tulisi sitten käytettyä johonkin, mistä olisi jotain hyötyäkin.
En lukenut sähköpostiini tullutta lomaohjeistusta sen tarkemmin. Päätin elää vaarallisesti ja hypätä lomapäiviin ihan omin avuin.
Ehkä vetäisen kaikki some-piuhat irti ja heittäydyn kellumaan tähän hetkeen. Elän enemmän ja toivon mukaan stressaan vähemmän.