Pi­täi­si­kö seu­ra­kun­ta­yh­ty­mä­sel­vi­tys tehdä meil­lä­kin? Näin kirk­ko­her­rat vas­taa­vat

Kuva: Teemu Junkkaala

Läänin eteläosassa, Kalajoen rovastikunnassa tehdään laajaa seurakuntayhtymäselvitystä, jossa on mukana rovastikunnan 11 seurakunnasta yhdeksän. Suurimpana vaikuttimena on väestön ja verotulojen väheneminen, mitä talous ei investointi- ja toimintakulujen kanssa kestä.

Lakeuden alueella itsenäisiä seurakuntia on viisi. Oulunsalo on osa Oulun seurakuntayhtymää. Vaikka väestöennuste näyttää alueellemme kasvua, eletään osassa seurakunnissa jo nyt tarkan euron aikaa. Pitäisikö myös Limingan rovastikunnassa käynnistää seurakuntayhtymäselvitys?

Myönteisimmin asiaan suhtautuu Tyrnävän kirkkoherra Teemu Isokääntä, jonka mielestä seurakuntayhtymämallia ja sen erilaisia variaatioita kannattaisi pohdiskella avoimella mielellä.

– Keskeistä on pohtia sellaisia ratkaisuja, jotka turvaavat paikallisseurakuntien toiminnan mahdollisesti vähenevien resurssien edessä. Yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset ja niiden vaikutukset seurakuntiemme elämään voivat olla edessä yllättävän pian, joten vanha viisaus hyvän sään aikana toimimisesta lienee paikallaan.

Tyrnävän seurakunnassa taloustilanne on toistaiseksi vakaa.

– Taloudellisen vakauden ja seurakunnan toiminnan turvaamiseksi toiminnan ja talouden suunnittelussa tulee jatkossa tehdä selkeitä strategisia valintoja tehtävistä panostuksista.

Myöskin lääninrovasti, Limingan seurakunnan kirkkoherra Ilkka Tornberg kannattaa asian pohtimista. Hän kuitenkin muistuttaa, etteivät kokemukset suurista seurakuntayhtymistä ole pelkästään positiivisia. Hyötyjä on löydettävissä etenkin tukitoimien keskittämisestä.

– Yhteinen taloushallinto, kiinteistöhuolto, rekisterinpito, ja jopa henkilöstöhallinto ovat sellaisia asioita, joiden oikealla keskittämisellä on saatavissa synergiaetuja ja siten säästöjä. Se, missä mielestäni on epäonnistuttu, on se, että väkisin ja kovalla kädellä on muokattu olevia jumalanpalvelusyhteisöjä.

Limingassa seurakunnan talous on ollut pitkään hyvällä tolalla, mutta yksi suurimmista haasteista on jäsenkehityksen turvaaminen. Jäsenmäärä kasvaa edelleen, mutta kunnan asukasmäärään verrattuna kirkkoon kuuluvien osuus tippuu koko ajan. Kun vuonna 2000 Limingassa oli seurakunnan jäsenenä väestöstä 94,7 prosenttia, on sama luku nyt 84,7.

– Yhteistyö on valttia myös seurakunnan perustehtävän kohdalla, mutta tehokkuus ja suuret volyymit eivät ole kaikessa se tavoittelemisen kohde, Tornberg summaa.

Lakeuden suurimman seurakunnan Kempeleen kirkkoherra Kimmo Helomaa ei vastusta keskustelua ja eri toteuttamismallien pohdiskelua, mutta toteaa seurakuntansa olevan hyvin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen itsenäisenä seurakuntana ja osana Limingan rovastikuntaa. Seurakunnan talous mahdollistaa tulevien investointien toteuttamisen.

– Pohjustaminen ei tarkoita automaattisesti sitä, että yhtymämallia tarvitsee toteuttaa. Mutta jos kirkolliskokous päätyy esittämään yhtymämallia kaikille seurakunnille, niin silloin selvitys olisi meillä jo tehty.

Lue lisää 23.10. ilmestyneestä Rantalakeudesta painettuna tai diginä!