Tänään aamulenkillä ollessani aurinko paistoi ja ilma oli ihanan keväinen. Vedin keuhkot täyteen raikasta ilmaa ja mielen täyteen kiitosta tästä olosta, minkä luonto minulle soi heti aamuun.
Olen viime aikoina usein pysähtynyt miettimään, mikä saa minut tässä päivässä onnelliseksi ja kiitolliseksi. Erikoinen elomme viime aikoina on saanut varmasti monet miettimään samaa. Sosiaalinen eristäytyminen on herkistänyt ajatukset moneen sellaiseen asiaan, mitä ei ehkä normaalissa arjessa huomaa tai ne ovat itsestäänselvyyksiä.
Tänään näen ilon ja kiitollisuuden auringonsäteiden valaisemana melkein kaikkialla.
Olen kiitollinen, kun saan herätä ja auttaa koululaiset oman työnsä alkuun kotona ennen omien töideni aloittamista.
Olen kiitollinen, kun saamme olla perheenä enemmän yhdessä eikä arkeni ole niin kiireistä.
Olen kiitollinen, kun Herra seuraa päivääni ja antaa minulle sen minkä tarvitsen.
Joka päivä ei kuitenkaan ole yhtä helppoa olla kiitollinen. Aina ei tunnu siltä, että minun rukoukseni ja ajatukseni kuullaan.
Toisina päivinä näen uhkakuvia joka puolella eikä mikään tunnu olevan hyvin ympärilläni. Onnentunnetta ei löydy, ja tuntuu kuin kaikki ilo olisi kadonnut. Eilen mukavilta tuntuneet ajatukset ja toiminta ahdistavat tänään.
Luulen, etten ole näiden kokemusteni kanssa yksin.
Kiitollisuus ja onni kietoutuvat usein toisiinsa. Nämä kaksi asiaa tuovat elämään sisältöä ja virtaa. Kun näen kiitollisuuden aiheita pienissä asioissa, auttaa se näkemään synkänkin kokonaisuuden valoisampana.
Aina kaiken ei tarvitse olla täydellistä, vaikka me ihmiset usein niin haluaisimmekin. Kiitollisuuden aiheita, iloa ja onnentuntemuksia voi syntyä hyvin pienestä, sinun tarvitsee vain pysähtyä asian äärelle.
Huonoinakin päivinä yleensä löytyy jotain mistä voi iloita ja olla onnellinen. Päivän kiitollisuuden aihe voi olla lehtiensilmut puissa, puhelinkeskustelu ystävän kanssa tai hyvä ruoka lautasella. Jos keräisit asiat listaksi, näkisit, miten paljon niitä onkaan!
Jokainen meistä joutuu elämänsä aikana kohtaamaan haastavia aikoja ja koettelemuksia. Tässä koronan aiheuttamassa eristäytymisessä ja sen tuomissa haasteissa on erikoista se, että useat ihmiset kokevat sen samaan aikaan.
Eristäytyminen maailmasta ja oman maailman kutistuminen kotiin voi ahdistaa. Toisille se puolestaan voi tuoda tunteen yhteenkuuluvuudesta, kun kaikki kokevat asian yhtä aikaa.
Elämän haasteista jää usein jotain minkä myöhemmin koemme hyväksi, vaikkei se tapahtuessaan siltä tunnukaan. Usein emme näe tai edes arvaa tätä ennalta.
Onneksi meidän ei tarvitse kaikkea tietääkään. Minun tarvitsee vain elää päivä kerrallaan ja luottaa siihen, että elämä kantaa ja Jumala pitää minusta huolen.
”Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla.”
Piia Pengerkoski
Kirjoittaja toimii diakonina Limingan seurakunnassa.