Kolumni

Piia haluaa huomata kaikki elä­män­sä oiko- ja kier­to­po­lut

-

Elämä koostuu palasista. Jokaisen elämä on täynnä pieniä yksiköitä, jotka nivoutuvat yhteen isommaksi kokonaisuudeksi. Jokaisen minä rakentuu palapalalta, emme ole kerralla kokonaisia.

Jumala on luonut ihmisen elämään pitkän elämän ja olisikin ihmeellistä, ja ehkä myös hieman tylsää, jos olisimme jo syntymästänne sellaisia kuin aikuisena huomaamme olevamme.

Raskastakin se olisi, jos kaikki pukattaisiin eteemme kerralla.

Joskus elämän varrella voi elämämme oma punainen lanka olla hukassa ja emme ehkä näe sitä kokonaisuutta, miksi olemme elämämme aikana muovautumassa.

Toisaalta tämä keskeneräisyys on innostavaa, kun näkee se mahdollisuutena.

En ehkä ollutkaan tarkoitettu tekemään tuota, vaan uusi polku johdattikin minut vielä parempaan paikkaan.

Elämä yllättää ja niin sen on mielestäni tarkoituskin tehdä.

Elämän pienet palaset voivat olla niin pieniä, että ne menevät ohi nopeasti.

Toivoisin, että oppisin pysähtymään ja näkemään jokaisen palan, jokaisen hetken mitä minulle annetaan.

Liika kiire voi pilata hetkien kauneuden ja piilottaa niiden tarkoituksen meiltä.

Joskus mietin, että osaisinpa useammin nauttia elämästä niin kuin pieni lapsi.

Lapsi näkee kastemadon asfaltilla, kun aikuinen saattaa nähdä vain pitkän pyörätien joka vie määränpäähän.

Mitä kaikkea näkisinkään ympärilläni, jos vain katsoisin eteeni kunnolla, enkä vain sinkoilisi paikasta toiseen.

Toiset elämän palaset voivat olla niin isoja, että siirtoon tarvitsee kottikärryt.

Tarvitaan apua toisilta ihmisiltä, jotka auttavat kantamaan raskaat kuormat.

Usein auttaa jo se, että saa purkaa ajatuksensa jollekin. Taakka kevenee, kun sen jakaa, vaikkei mikään heti muuttuisikaan.

Olen huomannut, että toisten kanssa puhuminen ja pohtiminen vie asioita eteenpäin huomaamatta.

Puhuminen ystäville tai rukouksessa Jumalalle, selvittää omia ajatuksia ja voi saada raskaammankin pyörän pyörähtämään eteenpäin. Jos en uskoisi Jumalaan ja hänen johdatukseen elämässäni, voisi tieni olla paljon kuoppaisempi.

En tarkoita sitä, että Jumalaan uskomalla vältän vaarat ja huonon onnen, vaan sitä, että aina on vierellä se joku, joka kuuntelee ja saa lopulta ymmärtämään kaiken tarkoituksen.

Haluan aloittaa tämän syksyn uteliaana ja valppaana, jotta huomaisin kaikki elämäni oiko- ja kiertopolut.

Koskaan ei tiedä minkä polun varrella odottaa se paras retkipaikka.

Piia PengerkoskiKirjoittaja toimii diakonina Limingan seurakunnassa.