Kävin paikan päällä, kun Oulunsalon vanhempaa kunnantaloa revittiin matalaksi. Lähetin kuvan entiselle kunnanjohtajalle Tuomo Räihälle, joka toimi talossa ensimmäiset seitsemän virkavuotta. Kävin minäkin alkuvuosina saamassa hyviä palveluja. Kävimpä hakemassa sieltä ilmaista rotanmyrkkyäkin. jota kunta jakoi talouksiin. Tuomo tai Taimi Kaakinen antoivat.
Melkein tyhjillään seisoo nyt uudempikin kunnantalo, se Oulun arkkitehtuurin ylpeys. On siellä jotain toimintaa. Kaupunki ei tahdo millään löytää tehokasta talon arvon mukaista käyttöä syrjäiselle talolle. Voisihan kaupunki jakaa sieltä vaikka ilmaista rotanmyrkkyä, jos ei muuta keksi.
Ensi lauantaina on Lutherin syntymäpäivä. Hän täyttäisi 535 vuotta. Liminka on kuusi vuotta vanhempi. Liminka erotettiin Salon emäseurakunnasta 1477. Tasan 500 vuotta sitten Luther oli 35-vuotiaana vaikeuksissa. Hän oli juuri lokakuun lopussa 1518 paennut Augsburgista kardinaali Cajetanuksen kuulustelusta vaaran takia. Lutherin mielestä kardinaali ei kyennyt käsittelemään näitä uskomiseen liittyviä asioita paremmin kuin aasi soittamaan harppua. Hän ei peruuttanut oppiansa ja näytti siltä, että hänen täytyisi kotikaupungistaankin lähteä pakolaisena. Näin ei kuitenkaan käynyt. Tilanne jatkui intensiivisenä ja vaikutti tänne pohjolaankin, aina tänne rantalakeuden alueelle varsin pian.
Kun Ruotsin kuningas omaksui poliittisista syistä Lutherin opin, hän julisti jo 1527, että koko valtakunnassa on julistettava puhdasta Jumalan sanaa. Se merkitsi sitä että Rooman paavin alaisesta Limingastakin ja Rantalakeuden alueesta tuli kertaheitolla luterilaista aluetta. Komentamalla ei ihmisiä kuitenkaan saatu eikä saada uskomaan ja Lutherin oppiin. Kansanherätykset tulivat myöhemmin ja korjasivat elämää. Se ei ollut enää ulkonaisia tapoja, vaan sydämen uskoa. Sitä se uskominen on vielä tänäänkin.
Kovin sitkeästi jatkuivat kuitenkin vanhat tavat. Limingan kylässä, Oulunsalossa, joka liitettiin 1600-luvulla perustettuun Oulun kaupunkiin, säilyi keskiaikainen pyhän Olavin palvonta vielä luterilaisessa kirkkorakennuksessa 1800-luvun puolelle. Merenkulkijat, sotilaat ja maanviljelijät toivat rahaa uhrikirkkoon avun ja siunauksen toivossa. Se lisäsi seurakunnan varallisuutta. Tämä rahan keruu herätti kateutta Kempeleessä ja muuallakin. Käräjiä käytiin asian tiimoilta ja sakkoja tuli tästä ”pakanallisesta” tavasta.
Näihin vaiheisiin liittyi markkinoita. Nytkin pidämme vanhan ajan markkinat Oulunsalon kirkon vierellä Kaisan päivän aikaan 24.-25.11. Tervetuloa Rantalakeudelta vanhan ajan markkinoille. Toivottavasti keleissä ei ole ”Liisan liukkaat ja Kaisan kaljamat”, vaan voimme tulla hyvällä säällä.
Hyvää syksyä kaikille lukijoille.