Muutamia vuosia sitten tyttäreni kertoi ystävänsä Mikon kuulumisia.
– Mikko on töissä puhelinmyyjänä, tytär kertoi.
– Puhelinmyyjänä?
– Niin, se tykkää siitä hommasta.
– Tykkää puhelinmyyjän hommasta?, minulta lipsahti.
– Tykkää se matikastakin.
– You rest your case?– I rest my case.
Joskus yllättää itsensä housut kintuissa. On mukamas suvaitsevainen, mutta selkäydinreaktio kertookin ihan muuta. Onkin ennakkoluuloinen ja rakentaa stereotypioita. Viljelee puheissaan ja ajatuksissaan sitä ikävää klangia, joka puhelinmyyjänkin ammattiin usein liitetään. Minunhan pitäisi tietää asia paljon tuota paremmin – tunnenhan monia entisiä ja nykyisiä puhelinmarkkinoijia.
Muistelen helposti vain niitä ikäviä keskusteluja, joita kävin jonkin Kuviokellunta-lehden (nimi tietääkseni keksitty) nuoren ja itsevarman myyntihenkilön kanssa. Hän ei meinannut millään uskoa, etten todellakaan ole kohderyhmää.
Tai ajattelen niitä ylimakeita jaarittelijoita, jotka halusivat kesken kiireisimmän työrupeamani tietää, millainen sää [postitoimipaikka]ssa on. Vaivatta mieleeni muistuu myös se hyvän sisälukutaidon omistava nuorimies, joka kaikista keskeytysyrityksistäni huolimatta pajatti myyntitekstiään monotonisella äänellä. En tiedä, missä vaiheessa hän huomasi minun katkaisseen lopulta puhelun.
Harvemmin tuo ammattinimike tuo mieleeni sen keski-ikäisen seinäjokelaisnaisen, jonka kanssa bondasi heti. Ja jolla oli samanlaisia mielenkiinnon kohteita kuin itselläni. Ja jolta lopulta tilasin kiinnostavan aikakauslehden.
Enkä muista ajatella niitä ystävällisiä miehiä ja naisia, jotka ymmärsivät heti lopettaa keskustelun, kun sanoin olevani töissä ja kiireinen. Jotka uskoivat kun mainitsin, etten tarvitse vitamiini- ja lisäaineita koko vuoden tarpeisiin kotiin toimitettuna, ainakaan tänä tai ensi vuonna.
Eräälle myyjälle toivoin, että ettekö te helkkari soikoon saa siellä algoritmejanne toimimaan niin, ettette kaupittele minulle mitään juorulehtiä? Myyjä suhtautui puuskahdukseeni humoristisesti ja sai lopulta minutkin hyvälle tuulelle.
Känkkäränkistäni huolimatta he edelleen viitsivät soittaa minulle. Ja minä yritän olla aina ystävällinen ja kohtelias, vaikka olisi kiirekin. Jos on aikaa, kuuntelen heidän tarjouksensa. He tekevät rehellistä ja kunniallista työtä, tarjoavat arkemme iloksi tietoa, hupia ja hyötyä.
Useita kertoja viikossa ilahdun siitä, että he aikoinaan soittivat minulle. Tämäkin sanomalehti, aikakauslehti tai paikallislehti (kolme kappaletta) olisi jäänyt tilaamatta ilman heitä.
Yksi ennakkoluulo ja stereotypia on nujerrettu. Monta uutta odottaa vielä paljastumistaan.