Suuri osa rippikoululaisista oli Rantalakeuden seurakunnista Siikatörmän rippikoululeirillä. Viime lauantaina pidimme konfirmaatiot Siikajoen ja Lumijoen kirkoissa. Mukavia nuoria. Suurin kasvatusongelma oli se, että saadaan pojilta lakit pois päästä, kun mennään tunnille, ruokapöytään ja kirkkoon. Jäikö tämä 11. käsky: Lakki päästä, vain vanhan papin ärinäksi, se selviää myöhemmin.
Rippikoulu on ollut samanlainen ainakin ne vuosikymmenet, jotka olen mukana ollut. Kristilliset perustiedot ovat edelleen tärkeitä. Ulkoa lukemista on vähennetty. Oli siellä 2 muhoslaista tyttöä, jotka osasivat kolmannen uskonkappaleen selityksen ulkoa. Iiris Toppinen ja Maria Kiviahde latelivat tulemaan pitkän selityksen. Voitto meni Muhokselle. Muille se jäi opeteltavaksi rippikoulun jälkeen.
Sehän onkin tärkeä selitys Pyhän Hengen työstä: Minä en voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Jeesukseen Kristukseen, enkä tulla hänen tykönsä, vaan Pyhä Henki on minua evankeliumin kautta kutsunut jne, Se kyllä kannattaa opetella joka kodissa. Se on vastaus siihen, miten me ihmiset saavutamme autuuden.
Loppukokeen kaikki läpäisivät hyvin. Parhaiten he osasivat vastata kysymykseen, mikä on perisynti. Kerroin nimittäin tunnilla, että Martti Luther istui kerran parturissa. Häneltä leikattiin partaa. Siinä hän selitti, että perisynti on kuin miehen parta, se kasvaa, vaikka kuinka leikkaisi. Perisyntimme nousee ajatuksina, sanoina ja tekoina. Niitä tulee panna pois jatkuvasti ja se kristityn jokapäiväistä parannusta.
Tämä asia meni perille ja siihen auttoi tuo Lutherin kertoma esimerkki.
Sanoin nuorille konfirmaatiopuheessa, että saatte lähteä samalla mielellä kotiin kuin kuormarenki Siikajoen voitollisen taistelun jälkeen 1808 tästä kirkon vierestä. Hän oli ollut nuhruinen perääntymisen aikana, mutta voiton tultua pesi itsensä ja oli valmis aamulla. Kun sitä ihmeteltiin, hän sanoi, että nyt lähdetään oikeaan suuntaan, kotiin päin. Toivotaan, että rippikoulukin antaa hyviä asioita kotiin ja kouluun.