Rantalakeuden pohjoisranta on täällä Oulunsalon kirkonmäellä. Täältä se laajenee Kylänpuolen aukeilta. Eivät nämä ole korkeita paikkoja, mutta kuulumme alun perin saareen, joka sijaitsi Oulujoen suistossa. Vanha haminamaa, keskiaikainen satamapaikka kertoo tästä. Venäläiset ryöstivät sen v 1415. Oulunsalon kirkossa palvottiin jo keskiajalla viikinkien pyhimystä Pyhää Olavia ja perinne jatkui vuosisatoja.
Me elämme täällä pohjoisrannalla jälleen Oulun kaupungissa. Joku kysyi minulta, onko tilanne teillä parantunut liittymisen jälkeen. Sanoin, että ei ole parantunut, mutta katumusta kyllä ilmenee.
Valitettavasti olemme menettäneet paljon. Seurakunnasta on pois seurakuntatalo, pappila ja kanttorila. Umpimähkän leirikeskus on myös vaarassa. Muistelen sitä vilkasta toimintaa, mitä siellä oli vuosia sitten. Kiertelin sen rannoilla viime kesä ja tunsin turmelusta.
Lukion ja Salonpään koulun lopettamista suunnitellaan ja kirjastokin voi menettää tilansa. Ajelin Kauppiaantiellä ja lähetin entiselle kunnanjohtajalle viestin: Ajelen Kauppiaantiellä.
Yksi kulkija toisessa päässä, ei muita. Hän vastasi: Onpa hiljaista.
Valitettavasti kaupungin keskellä asuvat päättäjät eivät näen laitapuolen tarpeita. Nurkkakuntalaiseksi leimaaminen ei rakenna. Työtä riittää niillä, jotka asioista vastaavat.
Tämän negatiivisen purkauksen lisäksi korostaisin sitä väljää asumisen tasoa, jota koemme näillä laitapuolilla. Keskikaupungin asioimisen ahtaus, joka tulee jo parkkipaikan löytämisessä, ohjaa ainakin meitä vanhempia asioimaan niihin paikkoihin, jota on myös Rantalakeuden alueella. Onneksi on näin.
Tiedättekö kuka on Limingan Gutenberg. Minä nimitän häntä Tupoksen Gutenbergiksi, tuon kuuluisan kirjapainotaidon keksijän mukaan. Hän on pastori Pekka Tuomikoski, joka on julkaissut vanhaa ja uudempaa kirjallisuutta. Parissa kirjassa olen ollut yhteistyössä. Pekka on Oulunsalossa kasvatettu. Tarvitsemme näitä positiivisia ihmisiä.
Hyvää kevättä lukijoille!