Hiljennän vauhtiani satasesta kahdeksaankymppiin, sitten vielä alemmas kuudenkympin tienoille. Silti viereiseltä kaistalta ohitseni suhahtelee autoja tuon tuosta. Onkohan asfaltti katkoviivan tuolla puolen jotenkin liukkaampaa? Vai onko toisten 60 kilometriä tunnissa nopeampi kuin toisten?
Pidän itseäni suhteellisen rauhallisena luonteena, mutta voi että liikenteessä käämini välillä kärähtävät huolella. Turhankin usein mieleni tekisi painaa töötti pohjaan, kun joku hätähousu painelee ylinopeutta nelostien työmaa-alueiden läpi. Ihan kuin ne rajoitukset kiusaksi olisivat. Ehkä vain osa kuskeista huomaa ne räikeänväriset kyltit ja kissankokoiset numerot? Vähän niin kuin se lapsi joka yksin näkee haamuja Kuudennessa aistissa.
Toinen raivoni solmukohta on Tupoksen eli Ouluntien ja Tyrnäväntien risteys, siis se joka viime vuonna todettiin Destian tilastoissa vaarallisimmaksi pääkaupunkiseudun ulkopuoliseksi risteykseksi. Kiertoliittymää tai liikennevalojahan siihen ei saatu, vaan pisaranmalliset liikenteenjakajat. Jos suunnittelijat suvaitsisivat itse testata niiden toimivuutta, niin ehkä huomaisivat, että samalla tavoinhan siitä voi vauhdilla ajaa läpi, kunhan vähän muistaa rattia kääntää.
Lähes päivittäin olen todistanut eräiden antisankarien urotekoja, kun kyseisestä risteyksestä posottavat yli pysähtymättä. Kai se STOP-merkin sanoma on jotenkin vaikea sisäistää. Monelle tuntuu olevan myös hankalaa ymmärtää, että pysähtyä täytyy näkyvyydeltään hyvään paikkaan, merkin tai pysäytysviivan kohdalle ennen risteykseen ajoa silloinkin, vaikka olisi ollut jonon perällä pysähtyneenä.
Risteykset itsessään eivät välttämättä ole vaarallisia, mutta töhöt autoilijat tekevät niistä sellaisia. Ainoa ilonpilkahdus tässä kaikessa on se, että liikennetörttöilyssä tasa-arvo toteutuu kunniakkaasti!
No, kyllähän virheitä sattuu kaikille, liikenteessäkin. Mutta välinpitämättömyydestä ja itsekkyydestä tulisi liikennekäyttäytymisessä (ja no, miksei ylipäänsäkin monissa asioissa) päästä eroon. Jossain kohtaa johonkin sattuu, vaikkei tarvitsisi.
(Ja jos olette katsoneet Pixarin Autot-animaation, niin tiedätte, että autoillakin on tunteet, älkää satuttako niitäkään.)