On se mukava, ettemme asu liian lähellä päiväntasaajaa. Vaikka maanittelemme surkeaa kesää, niin ennemmin otan harteilleni kylmän suven kuin raivoikkaan Irman. Kateeksi ei käy ihmisystäviämme ison rapakan toisella puolella.
Sään äärivaihtelut ovat vielä toistaiseksi monessa muussa paikassa maailmalla ihan eri luokkaa kuin meillä Suomessa. Eikä meilläkään yksittäisen vuoden sääoloista voi kovin tarkkaa muutosarviota laatia, vaan sääolosuhteista on tarkasteltava pitempiaikaista keskiarvoa.
Ilmatieteenlaitoksen ilmastollinen vertailukausi kattaa 30-vuotisen jakson syntymävuodesta 1981 vuoteen 2010.
Vuosien 1981-2010 koko maan vuoden keskilämpötila lähes 0,4 astetta korkeampi kuin edellisellä vertailukaudella 1971-2000. Keskilämpötila on noin 0,7 astetta korkeampi, jos sitä vertaa Maailman ilmatieteen järjestön virallisen vertailukauden, vuosien 1961-1990 keskiarvoon. Lämpötila nousee etenkin talvikuukausina. Ennusteiden mukaan ilmastonmuutos muuttaakin säätämme enemmän talvella kuin kesällä. Sademäärä kasvaa.
Toki vuodet eivät ole keskenään veljeksiä ja säävaihtelu on suurta ilman ilmastonmuutostakin. Itse kuulun kuitenkin siihen joukkoon ihmisiä, jotka uskovat ihmisen toiminnan vaikuttavan planeettamme lämpenemiseen.
Oman arvioni perustan maailmanlaajuisiin ilmastomallien laskelmiin sekä omaan havainnointiin. On niitäkin, jotka teilaavat puheet ilmastonmuutoksesta täytenä humpuukina. Mitä mieltä sinä olet?
Meidän aikanamme muutokset tuskin kovin suuria vielä ovat. Kysymys onkin enemmän siitä, millaisen perinnön me tuleville ihmispolville jätämme? Osaammeko muuttaa toimintaamme niin, että pääsisimme sopusointuun luonnon kanssa? Nyt vaakakuppi on pahasti vinksallaan.
Pienilläkin, paikallisilla teoilla on merkitystä.