Olemme viime päivinä saaneet nauttia kesäisestä säästä – talven ja raskaan kevään jälkeen se on tuntunut erittäin hyvältä. Nyt kesäkuun alkaessa saamme katsoa ”olan yli” mennyttä kevättä, joka oli meille kaikille hyvin erikoinen. Kevät, jollaista emme ole ennen kokeneet. Moni asia muuttui meidän kaikkien arjessa. Minulle suurin muutos oli, että en voinut tavata läheisiä ihmisiä, ystäviä, työkavereita, nuoria ja perheitä. Työtä on kokonaisuudessaan pitänyt miettiä uudesta näkökulmasta. Olen saanut opetella uusia tapoja kohtaamiseen ja läsnäoloon.
Kirkon tehtävä on ollut, kautta vuosien ja vuosikymmenten, olla ”ajan hermolla” – näin koen sen myös pitkään kirkon tehtävässä palvelleena. Tänä keväänä olen saanut rohkeasti hypätä myös kohti tuntematonta ja ottaa digiloikan maailmaan, joka on ollut uusi tuttavuus minulle. Jännittäen, mutta samalla suuresti iloiten olen saanut opetella ja tehdä videoita, pitää Instagram -livelähetyksiä sekä nettiradiossa keskustella illan vieraiden kanssa ja jopa laulaa suorassa lähetyksessä. Kaikki tämä on ollut vierasta, vaikkakin isoillekin ryhmille puhuminen on työuralla tullut tutuksi.
Silloinkin, kun olemme miettineet ja luoneet uusia tapoja toteuttaa tehtäväämme - nuorisotyötä, kohdata nuoria ja perheitä, on yksi varma, pysyvä asia ollut koko ajan. Se on jotain, joka yhdessä jumalanpalveluksen ja kirkollisten toimitusten kanssa säilyy - se on rippikoulu.
Rippikouluja pidetään joka vuosi kaikissa seurakunnissa ja niitä pitävät myös kirkolliset järjestöt. Ensimmäisten ripareiden lähijaksot ovat alkaneet. Rippikoulun pitämiseen liittyen on pitänyt tehdä toimintatapojen muutoksia. Kaikessa suunnittelussa on pitänyt ottaa huomioon voimassa olevat ohjeistukset ja määräykset.
Leirin sijaan monet rippikoulut toteutuu päiväriparina sisältäen leiripäivien mukaisia riparikisoja, ryhmäjuttuja, hartaushetkiä, opetusta unohtamatta. Ainutlaatuinen rippikoulu me tehdään yhdessä: pohtien kristillisen uskon asioita, hiljentymällä hartauksien, kertomusten ja musiikin ääressä. Me kaikki teemme osamme, että ripariajasta jää ainutkertainen ja hyvä muisto. Myös tänä poikkeusaikana.
Minua on puhutellut viime päivinä Psalmin 27 alussa olevat sanat: ” Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin?” Meidät on kutsuttu seuraamaan ja olemaan valona toisillemme jo kasteessa. Tätä valoa ja rakkautta saamme jakaa toisillemme kaikkina päivinä. Tätä siunausta riittää jokaiseen päivään – tähän ja tuleviin. Siihen on hyvä turvata meidän jokaisen.
Kesäisissä ajatuksissa ja hyvissä, turvallisissa, suunnitelmissa saamme lähteä loistamaan rakkauden ja siunauksen valona omalla paikallamme kohti kesää, ripareita, konfirmaatiojuhlaa, kesälomaa - kohtaamisia.
Siunattua kesää Sinulle!
Pia Rättyä
Kirjoittaja toimii Kempeleen seurakunnan rippikoulutyöstä vastaavana nuorisotyönohjaajana.