”Tärähtikö?” Tätä kysymystä jälkikasvuni on toistellut pyöräteiden ja lenkkipolkujen varsilla viimeisen parin viikon aikana. Syynä uteluihin on se, että olen kanniskellut mukanani puhelinta, jossa on pyörinyt lisättyä todellisuutta hyödyntävä Pokémon GO -peli. Kännykkä tärähtää aina, kun lähistölle ilmestyy pokehahmo. Ideana on napata tuo veijari pokepalloon.
Mobiilipeli on monelle tuttu, sillä se nousi rytinällä koko kansan tietoisuuteen muutama vuosi sitten. Innostus oli suurta ja ihmiset jolkuttelivat puhelimet kourassa olemattomien taskuhirviöiden perässä kaikkialla. Osa jahtasi puhelimen näytön avulla nähtäviä otuksia myös auton ratissa ja kolareitakin kuulemma ajettiin – ainakin Yhdysvalloissa.
Mattimyöhäisenä minulle käy aika ajoin niin, että lämpenen asioille vasta sitten, kun suuri yleisö on jo menettänyt kiinnostuksensa. Niin taisi käydä nytkin. Lapset alkoivat hienovaraisesti ehdotella pokepelin lataamista jo tovi sitten. Ja minä kun luulin sen jo painuneen unholaan. Sitten koitti päivä, jolloin perhetuttavamme kaiveli kännykkänsä esiin ja ryhtyi pokejahtiin omien tenaviensa kanssa. Seurasin touhua alkuun etäämmältä.
Nyt kännykkäpeli on tarjonnut meille rutkasti harmitonta hauskanpitoa, joka on tuonut tutuksi käyneille lenkkireiteille uudenlaista kutkutusta. Lapset puhuvat ceepeestä, hoopeestä ja munien hautomakoneista ja harmittelevat porukalla, kun joku otuksista karkaa pallosta. Yhtäkkiä negatiivisessa valossa näkemäni älypuhelinten selailu onkin tuonut hauskan lisukkeen ulkoiluun. Tässähän aivan someniska suortuu ja mieli nuortuu!
Lähiympäristöstämme on avautunut uusi ulottuvuus kaikkine taskuhirviöineen, pokestopeineen ja -gymeineen. Pelaaminen on myös osoittautunut mainioksi tavaksi parantaa paikallistuntemusta, sillä pelikartta nimeää kaikki pelin kannalta merkittävät etapit. Amerikkalaistutkimuksen mukaan pokejahti on jopa terveellistä, sillä se saa pelaajat ottamaan keskimäärin 2 000 ylimääräisiä askelta päivän aikana. Tosin pelatessa on koko ajan oltava kiinni tässä maailmassa ja tarkkailtava ympäristöä ja muuta liikennettä.
Yhteiset pelihetket tuntuvat patistavan meidätkin entistä useammin raikkaaseen ulkoilmaan. Tähän mennessä olemme kuljeskelleet olemattomien otusten innoittamana yli 30 kilometriä. Näköjään joskus kannattaa vähän höllätä kangistuneita kaavoja ja kokeilla jotain uutta. Se saattaa vaikka yllättää positiivisesti.